perjantai 17. huhtikuuta 2015

Missä mennään

Moikka!
Nyt on lomat lomailtu ja karu paluu arkeen aloitettu. Vaikka pieni tauko kaikesta tekee välillä hyvää itse kullekin, tuli viikon aikana hirveä ikävä tallielämää. Vasta silloin kun se jää elmästä pois, sitä tajuaa kuinka ison osan päivästä hevostelu viekään. Vähintään kolme tuntia päivässä, se on paljon.

 


Kotona Donin hoito on jatkunut kävelytyksellä, bemer-hoidolla, laserilla ja selän kylmäyksellä. Koska siirtyminen sairaslomalle tapahtui äkkiä, Donin energiatasot kävivät pitkään treenimoodilla. Yht´äkkinen talutukseen siirtyminen on tuottanut sille vähän päänvaivaa, ja edelleen yrittää kertoa minulle pantteestaan päästä liikkumaan. Tosiasiassa sillä on tällähetkellä hyvä olo. Koska se on kehittänyt itselleen kivuttoman liikkumatavan, olisi se tällähetkellä itsensä mielestä täydessä treenikunnossa... Onneksi sen kuntoutukseen kuuluu päivässä niin paljon kävelyä kuin haluaa, joten pitkät päivälenkit maastossa ja kentällä sään mukaan ovat tuoneet sen mielelle rauhaa, ja hillinneet suurinta energiaa. Kun palasin lomalta huomasin Donin olevan selkeästi erittäin vaitonainen ja masentuneen oloinen. Mittasin heti kuumeen ja kyselin onko hevonen vaikuttanut omituiselta. Mitään poikkeavaa ei esiintynyt, joten arvelin asian ratkeavan eteenpäin kunnon lenkeillä ja mahdollisimman paljolla huomiolla. Näin myös tapahtui ja Don oli täysin oma kirkas silmäinen itsensä muutaman päivän kuluttua. En tiedä mistä moinen johtui, ovatko teidän hevosenne koskaan reagoineet tällätavoin sairaslomalle siirtyessään? Hevonen on viisas eläin, kyllä se ymmärtää milloin jotkin normaalit rutiinit muuttuvat tai häviävät. Ehkä se oli sitä.

Ensimmäinen päivä kotona starttasi mukavasti Tapereen messujen merkeissä. Ihana aurinkoinen, LUMETON päivä-kyllä kelpasi vähän roadtripata. Messut olivat todella kivat hyvin järjestetyt mielestäni, ja oli ihana huomata että iso pääareena oli jaettu moneen kiinnostavaan näytökseen/kisaan. Itse seurasin sunnuntain molemmat esteluokat, sekä kouluklinikan.
Messuilla oli paljon ihanaa tavaraa, mutta tälläkertaa bongasin vain just eikä melkein tarpeellisia juttuja.



 Musta ja naisellinen kingslandin ratsastus T-paita  tuntui minulle suorastaan räätäöidyltä päällä. Tosi kiva että osui kohdalle tällainen paita ensikesän kuumuuksille. Tarjouksen perässä paidan bongasinkin, se nimittäin lähti mukaan 40% alennuksella!
Toinen pikkuostos oli uusi borstiqin harja, joita myytiin edukkaaseen hintaan. Nyt on taas kunnon pälyharja menossa mukana.



Sitten vielä yksi uusi tuttavuus, joka ei liity tampereen messuihin, mutta mainitsempahan sen nyt samaan syssyyn. Postiin kilahti nimittäin muutama päivä sitten Wahlstenin yhteistyön kautta saatu W-healing loimi. Olen kuullut loimesta paljon hyvää, ja tuoteselosteet sekä materiaalit ovat lupaavia. Valitettavasti Don ei sitä pääse käyttämään selän tilanteen takia, mutta uusi tulokas Axu sen sijaan on jo aloittanut loimen käytön asteittain. Vielä en osaa sanoa tuotteesta sen enempää näin lyhyen käytön jälkeen, mutta uskon että aktiivisen pidemmän kuurin jälkeen olen viisaampi. Palaillaan tähän siis ehkä myöhemmin!
 
 
Mutta mitä me oikein nyt tarkalleen ottaen tehdään? Alunperin tarkoitus oli pitää Donia pari kuukautta kotona, jonka jälkeen mietimme etenemistä lääkärin ohjeiden mukaan. Nyt kuitenkin tulimme lääkärin ja fysioterapeutin kanssa siihen tulokseen, että meidän olisi parempi toimia jo aikaisemmin. Huomenna pakkaamme Donin ja varusteet traileriin, ja ajamme Mäntyharjulle, jossa Don viettää pari seuraavaa kuukautta.
Aloimme jo ennen matkaa miettimään vaihtoehtoja kuntoutuskeskuksista, ja päätös sinne viemisestä olisi tehty joka tapauksessa jossakin vaiheessa. Koska kuntoutusprojekti on pitkä ja vaativa, ei minulla ole kotona aikaa eikä rahkeita sitä toteuttaa. On parempi antaa sellaisten ihmisten hoitaa Donia, jotka sitä ammatikseen tekevät. Siellä sitä kuntoutetaan intensiivisesti monta kertaa päivässä eri harjoitteilla, kuten vesijuoksulla ja ensin vain runsaalla kävelytyksellä. Koska Donin vireystaso alkoi näyttää uhkaavan korkealta täällä pelkän kävelytysliikunnan takia, katsoimme D:tä hoitaneiden ammattilaisten kanssa yhdessä parhaaksi viedä hevonen kuntoutustallille mahdollisimman nopeasti nyt kun prosessi on vasta alussa. Siellä hevoset saavat työskennellä päivänaikana niin että ne saavat täytettyä menohalunsa, ja usein rauhoittuvat huomattavasti.
Huomisesta päivästä tulee pitkä, mutta uskon että omalta osaltaan myös helpottava, meille molemmille. Toivon että siellä asiat alkavat sujua hyvin, ja että Don sopeutuu nopeasti uuteen paikkaan. Tosin, ei sillä ole ennenkään vierastamista uusissa talleissa ollut. Haluan uskoa että kaikki kääntyy vielä hyväksi tämän hevosen kohdalla.
 
Ainiin.Lopuksi haluaisin vielä jakaa teidän kanssanne muutaman kuvan Donista varsana, jotka sain levin loman aikana D:n kasvatuskodista Tanskasta. Aika suloinen ilmestys, pikku D <3
 

Parane pian <3
 

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Takaisin lähtöruudussa

Terveisiä tunturista!
 
 
Olen tällähetkellä 12 tunnin päässä kotoota -arjesta, hevosista, kaikesta. Viikon Levin loma tuli kyllä hyvään saumaan, täällä on tilaa hengittää ja ajatella. Sille nimittäin on juuri nyt tarvetta ja paljon. Nyt on käsillä taas niitä hetkiä joina tekisi myös mieli tänne jäädä. Ensimmäistä kertaa lähden lomalle niin että toivon unohtavani edes hetkeksi sen, mitä kotona odottaa.
 
 
 

Mutta mitä tarkoittaa tämä hiljaisuus, mitä instagram kuva jonka postasin muutama päivä sitten? Muutamat lukijat ovat sen varmaan nähneetkin. Eikä kuva minusta ja Donista tälläkertaa todellakaan välittänyt iloa ja onnellisutta.
Jennyn valmennusten jälkeen päätimme kutsua fysioterapeutin käymään. Kaikki näytti hyvältä, lavat ja ristiselkä olivat vain hiukan jumissa. Teimme ohjeiden mukaan maastakäsin jumppaa vaaditun ajan. Seuraavalla käsittelylkerralla lavat olivat irtonaiset ja hyvät, ristiselkä pysyi tiukempana. Varasimme ajan klinikalle, aikomuksenamme tehdä vielä kattavat tsekkaukset ennen treenien jatkamista. Jos joku jumi tarvitsee enemmän hoitoa, saisimme avun täältä. Paikan päällä minut haastateltiin ratsastettavuudesta ja yleisestä käyttäytymisestä lähiaikoina. Vastasin, että etuosan hetkittäistä raskautta kokoamisissa lukuunottamatta miellyttävä ja pyöreästi liikkuva hevonen hyvällä työmoraalilla -korvat hörössä treeniin ja sieltä pois. Hoitajat rakastuivat hevosen luonteeseen välittöästi. Myös klinikalla työskentelevä fysioterapeuttimme oli mukana tutkimuksissa, ja hevosen liikkeessä nähneenä kertoi samaa myös eläinlääkärillemme.
   Tutkimukset räjäyttivät kuitenkin pommin jota kukaan ei osannut odottaa. Donin lannerangan yhdestä luun osasta on murtunut pieni kärki, jota kompessoidessaan se ajan saatossa on joutunut muuttamaan taka-osan lihastensa motoriikkaa lähes täysin. Tästä seurauksena ristiselän aluetta koristavat nyt laajat lihasvauriot. Se on yrittänyt piilottaa kipuaan muuttamalla lähes jokaista kehon osaansa, ja antamalla minulle vain vähän raskautta etuosalle. Se oli piste, jossa kohtaa sen oma menetelmä piilottaa kipu alkoi rakoilemaan, se piste jossa minä sen huomasin ja se minkä takia fysioterapeutti kutsuttiin. Se millaisella moraalilla D on tehnyt töitä saa minut voimaan pahoin. Kun mietitään tilannetta, jossa nuori juuri käyttöön saikulta otettu hevonen painaa vähän kädelle, voidaan todeta tilanteen olevan täysin inhimillinen. Veikkaan että suurin osa olisi vain jatkanut eteenpäin. Itselläni muutama ratsastus meni huonon päivän piikkiin, jonka jälkeen päätin haluavani selvittää onko kyse jostain muusta. Onneksi näin myös teimme.
Mitä seuraavaksi tapahtuu, on silkkaa kuntoutusta, joka tulee viemään kuukausia ja kuukausia.
Seuraavan kotona vietettävän 2 kuukauden jälkeen olemme kuitenkin paljon viisaampia, kaikki voi vielä muuttua. Mitä sen kahden kuukauden jälkeen tapahtuu, emme vielä tiedä. Ennuste on kuitenkin se, että Don tulee palautumaan täysin kuntoon. Se mitä on tapahtunut, ei kukaan tiedä, eikä sitä voida mitenkään selvittää. Kaikille matkassa mukana olleille tämä on ollut yksi suuri mysteeri.

 
En voi ymmärtää miten meille tapahtui taas näin. Lähitulevaisuus ilman tätä hevosta saa mielen niin maahan, että tekisi mieli vaan heittää hanskat tiskiin. Mutta ei se ole vaihtoehto, ei ole tähän mennessäkään ollut. Hevonen jonka piti tähdätä kanssani ainakin nuorten vuosiin saakka, tulee lipumaan käsistäni vieden mukanaan kaikkea sitä työtä jota tähän asti ollaan tehty-enkä voi tehdä asialle mitään. Se on asia joka ehkä turhauttaa kaikkein eniten, kyllä minulla on vaihtoehtoja jatkaa eteenpäin, mutta sillä ei.  Kaikkemme laitetaan nyt peliin jotta tuo upea eläin tulee kuntoon. Mikään ei saa minua ajattelemasta sitä, miten tuo hevonen suorittaa terveenä, jos se nykyisessäkin tilassaan suoritti vaativalla tasolla tehtäviä moitteitta päivittäin. Ei ryöstämistä, pukittelua, luimimista, altajuoksua, hännällä huiskimista. Ei mitään. Kumpa se olisi antanut minun tietää aijemmin. Nyt tiedän mitä kivun piilottaminen äärimmillääm oikeasti tarkoittaa. Kuulin myöhemmin vastaavista tapauksista, joissa esimerkiksi estehevonen on ennen tilansa paljastumista hypännyt 130 rataa puhtaasti. Käsittämätöntä.
 
Blogin kohtaloa en ole vielä ehtinyt miettimään. Toivon syvästi että pystyisin kirjoittelua ylläpitämään, mutta tämänhetkiset resurssit siihen näyttävät kieltämättä huonoilta. Ratsastan tällähetkellä omia hevosiamme Donin hoidon rinnalla, sekä tuuraan muualla kiinni olevia ratsastajia likuttamalla heidän hevosiaan. Suunnitelmia omaa tulevaisuuttani varten on jo tehty, ja niiden toteuttaminen aloitetaan Donin hoidon rinnalla lähiaikoina. Koska kaikki kävi niin nopeasti, ei aikaa ole jäänyt paljon muuhun kuin Donin asioiden järjestämiseen. Sen takia uusista kuvioista ilmoittelen vasta kun niiden aika on.
Toivottavasti asiat alkaisivat pikkuhiljaa ratkeamaan meidän molempien kannalta. Suru on alkanut kääntyä taistelutahdoksi, kyllä me selvitään. Kaikella on joku tarkoitus, vaikka se tuntuu jo kohtuuttoman epäreilulta.
 
Kiitos kaikille teille jotka ovat meitä tukeneet, kuunnelleet ja auttaneet. Kiitos niille ketkä tuntevat tarinaamme johdantoa syvemmälle. Kiitos myötätunnosta, myötäelämisestä.
 
 
"The moment youre ready to quit is usually the moment right before
the miracle happens"
Eletään toivossa.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Kierros Wahlsténilla

Morjens!
Olettekin varmaan jo nähneet kanssabloggaajien tuotoksia kulissien takaa Veljekset Wahlsténin tehtaalta Lahdesta, jossa järjestettiin bloggaajien tapaaminen viimeviikon lauantaina. Nyt on minunkin vuoroni kertoa oma versioni päivästä, kun sain jälleen kynsittyä koneen käyttöni!
Oli mukavaa tulla kutsutuksi tilaisuuteen, jossa oli mahdollista tavata ihmisiä joiden elämää olen vain ruudun takaa aijemmin seuraillut. Paikan päällä oli muutama ennestään tuttu bloggaaja, mutta suurin osa oli minulle täysin uusia tuttavuuksia. Oli mukava tavata, toivottavasti törmäilemme jatkossakin! Kiitoksia päivästä siis Oona, Noora, Maisa, Susanna, Roosa, Senni, Jolanda, sekä järjestäjä Siiri.

 
*Postaus toteutettu yhteistyössä Veljekset wahlsténin kanssa*

 
Taustatietoa- mitä ehkä Wahlsténista haluaisit tietää
 
Veljekset Wahlsten on vuonna 1918 luotu, Hugo Wahlstenin perustama yritys. Alunperin raviurheiluun erikoistunut myynti laajentui ratsupuolelle n.25 vuotta sitten tuoden mukanaan monelle tutut ratsutarvikemerkit kuten Lami-Cell, Horse comfort ja W-profile. Vielä tänäkin päivänä suurin myynti tapahtuu ravipuolelle, mutta ratsukäyttöön tarkoitetut tuotteet ovat silti pitäneet pintansa monen ratsastusurheilijan luotto varusteina aina ammattilaistasolle asti sen rinnalla. Suomalainen osaaminen ja käsityöläisyys yhdistettynä laatumateriaaleihin on se, mistä syntyy kestävä ja omassa työssään palveleva tuote. Ja sitähän ratsastajat tulevat aina itselleen, ja pääurheilijoilleen hevosille hankkimaan.
  • Suomalainen laatukäsityö on tuonut W-Profile tuotesarjalle Avainnippu-diplomin
  • Nahkavarusteissaan Wahlstén käyttää ruotsalaista Tärnsjö-nahkaa. Se on kasviparkittua, ja näin ollen myös allergiasoimatonta materiaalia
 
 
Aloitimme aamulla varhain, kello kymmenen aikoihin tapaamisemme kokoontumalla Wahlsténin myymälän luona, josta jatkoimme pienen matkan päähän showroomille. Siellä meidät otti vastaan tällähetkellä yritystä pyörittävä Anne, sekä wahlstenin henkilökuntaa. Showroom oli nimensä mukaisesti näytteille-asettelu tila, joka on luotu yksinomaan jälleenmyyjiä varten. Sinne on koottu nykyisiä ja tulevien kausien tuotteita, sekä vielä kehitteillä olevia varusteita. 
 
Bloggaajia hemmoteltiin tilaisuuden aikana ruokaisalla salaatilla
 


Lähdimme liikkeelle ruokinnallisista asioista. Meille esiteltiin Wahlsténin kautta saatavilla olevia rehuja ja lisäravinteita Vermon liikkeen ruokintaan erikoistuneen myyjän johdosta. Kun ruokinnasta puhutaan, olisi siitä syntynyt keskustelua vaikka koko loppu päiväksi-jos sekään olisi riittänyt.  Koska kyseessä on aihe josta ei voi koskaan tietää liikaa, on aina mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia ja pohdintoja aiheeseen liittyen. Tilaisuuden aikana eniten korokkeelle nostettiin C-vitamiinin tarvetta ja ominaisuuksia sekä palautuksen tärkeyttä. Palautus on asia josta emme kisamatkoilla ja kotitreenissä tingi. Käyttöön huolimme vain aitoa tavaraa sisältäviä electrolyyttivalisteita. Sisällön tarkka tutkimus pätee kohdallamme kylläkin kaikkiin lisäravinteisiin ennen ostopäätöksen tekemistä. Meillä on käytössämme vain muutamia tarkasti valittuja lisäravinteita, jotka ovat jääneet vakiotuotteiksi. Jokainen hevosenomistaja tietää, että lisäravinteet ovat rahallisesti arvokkaita- kenelläkään ei ole pitkän päälle varaa tuhlata rahojaan sisällöttömiin purnukoihin jotka ovat hevoselle yhtä tyhjän kanssa. Meillä ruokinta lähtee aina yksinkertaisuudesta liikkeelle-hevosille annetaan vain niitä aineita joita ne tarvitsevat. Ruokkiminen tuhannesta pikkupurkista sekoittaa hevosen ja tyhjentää lompakon nopeammin kuin uskotkaan. Olen elämäni aikana törmännyt useaan hevoseen jotka ovat kokeneet ihmeparannuksen sen jälkeen kun niihin on lopetettu pumppaamasta valtavia määriä lisäravinteita. Less is more-myös tässä asiassa! Tähän mietteeseen tiivistyi myös tämä tilaisuus.
Merkittävimmäksi hevosen hyvinvoinnin perustaksi, jälleen kerran, todettiin laadukas heinä. Eikä se suurimmalla osalla talleista valitettavasti ole itsestäänselvyys. Muistakaa vaatia niitä heinä-analyysejä!

Uusina tuotteina kiinnostuksen kohteiksi jäivät Good As Goldin tuotteet sekä Curragh Carron Oil.

Lisäravinteita ja muita tuotteita pääset tutkimaan täältä
 

Tulevaisuuden tuotekehittelyä-esittelyssä versio W-healing Rugista





Kävimme seuraavaksi läpi loimituotantoa. Ja sitähän meillä kuuden hevosen omistajina riittää! Hyvä loimi vain yksinkertaisesti on korvaamaton tuote. Tilaamme paljon loimia Wahlsténin kautta- ne ovat hyviksi todettu, ja kokoja riittää koko katraallemme shettiksestä 180cm poikiin. Tilauksia tehdään harvoin, mutta silloin kun tehdään, on tarvetta yleensä aina enemmän kuin yhdelle hevoselle. Sen takia on hyvä saada tilattua mahdollisimman monta tuotetta samasta paikasta. Tallinpitäjinä loimituksia on tullut nähtyä jos jonkinmoista. Jokaiselle kelille yksi laadukas lomi vaihtokappaleineen on sekä hevosen että työntekijän unelma. Tässä kohtaa kannattaa taas miettiä sitä onko muutamaan laatuloimeen satsaaminen se kohta jossa kannattaa säästää. Elämää kestävä loimi on ikuinen.

Muulta kuin ratsastuspuolelta meiltä löytyy wahlsténilta ohjasajovarusteet. Pitkät nahkaiset ohjasajo-ohjat ja tukeva nahkainen juoksutusvyö kolmella eri korkeusvaihtoehdolla sivuohjille on ollut meillä käytössä melkein jokaisella hevosella viikoittain (+Valjakkoajoon tarkoitettu lyhytsiimainen piiska on todettu juoksutuksessa huippupeliksi normaalin pitkän juoksutuspiiskan korvikkeena!). Tämän lisäksi tallista löytyy tavaraa shamppoista kylmäysletkuihin, jotka ovat Wahlsténilta tulleet.
 




Showroomin kierreltyämme ajoimme takaisin myymälän pihaan. Oli aika kurkistaa astetta syvemmälle kulisseihin

 
nimittäin varastotiloihin ja tuotantopisteisiin. Myymälän läpi käveltyämme pääsimme tilaan, jossa säilytetään materiaaleja ja harjoitetaan käsityötä. Ompelupiisteellä (yllä) valmistetaan mm. mittatilauspukuja raviohjastajille. Käsityöhön sisältyy myös ostettujen tuotteiden mahdollinen muokkaus asiakasta varten. Jos haluat Full kokoisiin suitsiisi cob-kokoisen turpahihnan, se onnistuu täällä.

 
Tällä koneella on jalustinremmeihinne tehty reijät!
 
Tästä lähtee tuote muodostumaan- mietippä tätä seuraavan kerran hevostasi suitsittaessa!

Ulospäin pieni ja sievä liike kätkee taakseen valtavat hallit jotka ovat pyhitetty varastotiloiksi.
Tässäkohtaa mieleeni tuli kysyä sitä, kuinka monta henkilöä talo oikeastaan sisällään työllistääkään.
Vastauksena oli 23- aika huimaa!
 






Tällaisissa tuunelmissa vietettiin päivä Lahdessa. Kotiinviemisiksi sain pari kattavaa katalogia, kauniin rannekorun sekä pipon- kiitos niistä! Myöhemmin kotona tilaukseen lähti mm. pari purkkia c-vitamiinia sekä biotiinia.

                                                        Kiitos Veljekset Wahlstén!


Me jatketaan Donin kanssa treenailuita keväisissä merkeissä- lopuksi pakko heittää kuva siitä odotetuimmasta...


...ulkokenttäkelit, we are waiting for you!
Heissan!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Fysioterapiaa

Keväiset terveiset kaikille!
Täällä tosiaan loikoillaan jo +10 asteen suoran auringon lämmössä päivisin, onko näin toisaalla?
On ollut ihanaa päästä ratsastamaan vihdoin useaalla pohjalla päivän aikana. Vaikka kenttämme on toistaiseksi vielä hetken kuivauslomalla, on päivisin tullut käytyä paljon maastossa- tiellä, metsässä ja pellolla kävelemässä. Talvikautena saattaa tulla useita viikkoja peräkkäin ratsastetuksi samalla pohjalla hallissa, joten tekee erittäin hyvää päästä talsimaan vihdoin myös kovilla, ja epätasaisilla alustoilla. Jalat tykkäävät ja pääkoppa saa virkistystä!
Ennenkuin menen otsikon lupaamaan aiheeseen, palautan mieliin hetkeksi toissaviikonloppuiset Helsingin horse fair messut! Siellä kävin kaverini Ellan kanssa pyörähtämässä lauantaina. Messut oli mielestäni tosi kivat ja tavalliset, juuri sellaiset kuin edellisvuosinakin. Vaikka tarkoitus oli käydä vain pyörähtämässä "en osta mitään"-tekniikalla, tarttui matkaan silti muutama tuliainen Donille...
Ennen itse aiheeseen siirtymistä voisinkin esitellä pikaisesti ostokset.
Ensimmäisenä antiikin värinen/tumman ruskea PS of Swedenin nahkariimu. Sitä olin jo aijemmin himoinnut viime HIHSistä, mutta pitkin hampain jättänyt kauppaan. Nyt uusi kaveri saa aloittaa tehtävänsä kisa-ja kuljetusriimuna. Mielettömän paksu niskaosa takaa paremmin jakautuneen paineen, enkä näin usko että minun täytyy enää huolestua niskan tilasta pitkien kuljetusten aikana. Sen saumattomaksi pyrkivä muotoilu minimoi paineen ja hiertämisen tunnetta myös turvan alueella. 





Koska PS of swedenin tuotteet olivat messualennuksessa, otimme mukaan myös samaan riimusarjaan kuuluvan narun. Yhteissummassa saimme sen lähes kaupan päälle.



 
Mukaan lähti myös yksi nätti horse comfort huopa, horsewaren paksua fleeceä oleva ratsastus/kuivatusloimi, sekä b//vertigon karsinaverho.




 
Sitten aiheeseen. Viimeviikolla päätimme kutsua Donille kotiin fysioterapeutin tsekkaamaan ja aukomaan paikkoja läpi. Juttelin Jennyn kanssa asiasta aijemin, ja olimme samaa mieltä siitä, että hevonen kannattaa naksautella kokonaisvaltaisesti läpi nyt kun treenit ovat taas intensiivisesti alkaneet. En ollut itse paikalla hoidon aikana seilatessani samaan aikaan Ruotsin vesillä wanhojen risteilyllä, mutta kuulin raportin heti käynnin jälkeen äidiltäni, sekä Aadalta joka esitti D:n terapeutille ratsain.
Hevonen oli hyvässä kunnossa, eikä aukkokohtia lihaksiston kehityksessä symmetrisesti ollut. Sen sijaan tiukkuutta löytyi ristiselän alueelta. Päätimme satulan menevän vaihtoon jo ennen terapeutin tuloa, mutta tämä oli siihen hyvä vahvistus. Ristiselän pieni toispuoleisuus oli minulle yllätys, sillä ratsastaessa D on tuntunut lähiaikoina erittäin elastiselta ja notkealta. Koska Don tulee helposti hyväksi kropastaan jumppaamalla, ja osaa piilottaa hyvin juminsa, on tärkeää ottaa ohjat omiin käsiin ja tsekata välillä hevonen läpi ennenkuin se ehtii niistä itse ilmoittaa. Turhassa odottelussa pienikin juttu saattaa paisua laajemmaksi ongelmaksi ajan myötä.
 

Nyt meillä on pari viikkoa Donin kanssa ihan juoksutus ja jumppalinjaa. Menemme 2-3krt. viikossa puomi- ja kavalettitreeniä, sekä muuten liikutuksena on joko satulatta ratsastusta tai juoksutusta sivuohjien kanssa/ohjasajoa. Hoitona D saa kotona bemeriä, sekä sähköimpulssihoitoa selän lihaksiin. Meillä on ollut ennenkin kyseinen hoitomuoto käytössä, ja se onkin hyväksi todettu. Lyhyessä ajassa se rentouttaa ja palauttaa lihaksia mielettömän hyvin, ja sopii käytettäväksi pienimpiinkin jumeihin. Ero ristiselän alueella on jo nyt mielettömän suuri neljän käyttökerran jälkeen. Ja mikä parasta, hevoset todella pitävät hoidosta. Tämäkin handyman pysähtyy hoidon ajaksi kuin liimattu hoitopaikalle haukotellen. Kahden viikon tehohoitojakson jälkeen uskon tilanteen tasaantuvan enemmän kuin odotetusti. Siitä on hyvä alkaa sovittelemaan uusia penkkejä (jotka onkin jo tilattu), ja palata siten takaisin treeniin. Tällähetkellä Donilla on kyllä kevättä rinnassa, ja sillä päällä sattuessaan riekkuu liinan päässä kuin mikäkin oripenska. Ulkona liikkumisen riemusta on myös otettu kaikki irti omistajan kustannuksella... Luulen että paluu treeniin tulee olemaan molemmille siunaus (;
 
Fyssariliikkeet sujuvat vähän liiankin sutjakkaasti...
 
Lopuksi mainittakoon, että minulla oli juuri ennen risteilylle lähtöä ja fysioterapeuttikäyntiä istuntavalmennus pitkästä aikaa Airan silmän alla. Tälläkertaa Aira sanoi positiiviseksi yllätykseksi, että saan jopa venyttää yläselkää- sitäkun tähän asti olen saanut tuoda eteen oikein työn kanssa. Eli jotakin on tehty oikein! (; Yläselän kierron sain tehtäväkseni miettiä kotitreeneissä. Siihen keskityimme tunnilla paljon.
Don oli aluksi tunnilla ehkä hiukan hämillään runsaan käyntityöskentelyn johdosta, eikä jaksanut keskittyä asiaan ehkä aivan sataprosenttisesti. Sittenkun siirryimme muihin askellajeihin, oli se paremmin hommassa mukana. Laukkatyöskentely oli tällä kerralla mielestäni hyvää, ja palaset loksahtelivat siinä kivasti. Siinä tunsin hyvin yläselän selvän vaikutuksen, ja sain hyvin kiinni tunteesta.
Airan kanssa seuraavat treffit ovat jo sovittu, ehkä silloin saatte pidemmän version istuntavalmennuksesta. (:
 

Maata näkyvissä!
 
 
Nauttikaa ilmoista ja viekää hevoset maastoon! Moikat!

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Jennyn valmennus ja kuulumiset


Heippa kaikille!
Ja mielettömän isot pahoittelut pitkästä tauosta. Minulla on tällähetkellä maailman surkein tuuri näitten laitteitten kanssa... Silloin kun on käytössä kamera ja kuvaaja, on vuorostaan rikki kone. Tällähetkellä ainut taloudessamme toimiva tietokone on isämme työläppäri, jonka varastinkin nyt täksi hetkeksi itselleni. Kuvanmuokkausohjelmista tai suurempien tiedostojen siirroista ei siis ole tietoakaan, ja kaikki kuvat on jouduttu lataamaan bloggeriin kännykän kautta. Hyvästi laatu ja onnellinen elämä.
Tämän lisäksi lähes kaikki se materiaali, mille tämä postaus oli alunperin pyhitetty, tuhoutui. Kysymyshän oli jo viimeksi mainitsemastani Jenny Erikssonin valmennuksesta. Emmi oli kameramiehenä tuona päivänä, mutta väärinkäsityksen myötä poisti kuvakansion netistä vähän liian aikaisin luullen minun jo tallentaneen kuvat koneelleni. Onneksi sain ennen tätä traagista tapaturmaa otettua muutaman kuvan ennakkoon talteen kännykkääni, joten ei hätä ole tämän näköinen. Jennyn kanssa uusi valmennuskerta on jo sovittu, joten seuraavalla kerralla sitten koko kuvapotti pääsee varmasti tänne blogiin asti! (; Yritän siis selostaa teidät sitäkin paremmin mukaan tunnelmaan!



Nyt itse valmennukseen. Niinkuin viimeksi kerroin, olen ollut ennenkin Jennyn tunneilla, tosin siitä on jo jonkin aikaa. Karkki tuli meille aikoinaan Jennyn kautta, ja pidimmekin melko tiiviisti yhteyttä myöhemmin suomessa valmennusten merkeissä. Nyt kun otimme toisiimme pitkästä aikaa yhteyttä, oli huippu uutinen kuulla että valmennukset hänen kanssaan voivat jatkua täällä kotona silloin kun hän suomessa käy.
Valmennus lähti käyntiin pienellä haastattelulla. Jenny kyseli vähän sitä mitä ollaan lähiaikoina tehty, ja missä vaiheessa ratsukkona olemme. Myös yleiset kysymykset iästä, suvusta ja muusta hevoseen liittyvästä taustasta vaihdettiin ennen tunnin alkua.
Valmennus lähti käyntiin omalla verryttelyllä. Tarkoituksena oli siis näyttää vähän, miten itse verryttelen hevosen joka kerta. Tämän n. vartin kestäneen ravi-ja laukkaverryttelyn jälkeen siirryimme työskentelemään. Tuntiin sisältyy siis myös verryttelyaika, eikä hevosia verrytellä valmiiksi tunnin aloitusta varten. Kaikki tehdään siis alusta asti valmentajan silmän alla. Doni oli alusta asti todella energinen, sekä pehmeä ja tyytyväinen edestä.
 

Ensitöikseen sen vartin ajan verryttelyä katsottuaan, ja työskentelyn aloittaessamme Jenny käski minun rentouttamaan omia ranteitani. Pyöräytin kerran ranteita vähän sisään, ja takaisin omalle paikalleen tavoitellen enemmän elastisuutta ranteen käyttöön. Ohjasote muuttui heti pehmeämmäksi, ja D keskittyi kuuntelemaan hyvin otteitani laskeutuen hyvälle pyöreälle kaulalle. D oli nuorempana ja tasapainottomanpana pitkän kaulansa ansiosta halutessaan erittäin raskas edestä, jolloin sain huonon tavan itselleni auttaa sitä liikaa edestä. Nyt kun se kantaa itsensä, ja on tullut kevyeksi edestä, olen itse jäänyt ajoittain vanhaan moodiin, enkä uskalla päästää Donia kantamaan itseään omin keinoin. Jenny käskikin minun rentouttamaan välillä hiukan käsiä, sekä hartialinjaa. Donia hän piti verryttelyn perusteella erittäin sukunsa näköiseltä ja mukavailmeiseltä hevoselta.

Työt aloitettiin käynnissä. Donilla on ominaista vähän kiirehtiä käynnissä, joka saa sen helposti myös herpaantumaan edestä. Haimme käyntiin tasaista tahtia ja hyviä siirtymisiä aina kootusta käynnistä lisättyyn käyntiin. Kun käynti tuntui hyvältä ja D rauhoittui työskentelemään siinä, siirryimme raviin tehden avotaivutuksia, väistöjä, voltteja ja perustyöskentelyä niiden sisällä. Aluksi haimme vain tahtia ja joustoa pitkillä sivuilla ja isoilla ympyröillä. Ravissa sain keskittyä taas ranteisiin. Hellitä, ja anna hevosen ravata rennosti ja ilmavasti ETEEN. Rentous ja eteenpäinpyrkimys olivatkin päivän avainsanat.
Saimme ravityöskentelystä paljon irti, ja D tuntui sen läpi todella hyvältä. Saimme siitä irti hyvää, tahdikasta ja joustavaa ravia-juuri sellaista kuin se tällähetkellä eteenpäinrakentuakseen tarvitsee. Takajaloistaan D sai tunnilla paljon kehuja-jes! Takajalat ja takaosan pyöristys alle on ollut viimeaikoina paljon työn alla, joten oli kiva kuulla että se alkaa näkyä pikkuhiljaa ulospäin.


Välibreikki pitkin ohjin käynnissä, hengenvedot kuskille, ja sitten laukkaa. Aloitimme oikeassa laukassa hakien hyvää tahtia ja sisätakajalan aktiivisuutta. Alusta asti se oli tähän kierrokseen oikein hyvän tuntuinen selkään, pehmeä suustaan ja liikkeiltään. Laukka aloitettiin suoraanratsastuksilla uran sisäpuolella, sekä loivilla kiemuraurilla. Taas haettiin kuntoon tahti ja tasapaino, jota jokaisessa tehtävässä sovellettiin. Laukan sisällä tehtiin temmonvaihteluita suorilla, ja ympyräurilla tarkoituksena saada takajalat työntämään reilusti eteen, venyttämällä samalla muotoa aivoimemmaksi. Temmonvaihteluissa huomiota tuli taas keskittää siihen, etten takaisin laukkaa ottaessani en ota liikaa kädellä kiinni, vaan muistan työskennellä rennolla ranteella myös siirtymisissä.
Vasemmassa kierroksessa alkoi välikäyntien jälkeen laukkassa jo vähän väsymys painamaan, enkä enää saanut siihen samanlaista energiaa ja elastisuutta. Teimme toiseen suuntaan samat tehtävät, jonka jälkeen teimme perusteellisen eteen-alas työskentelyn kaikissa askellajeissa loppuverryttelyssä. Harmi että laukkatyöskentelystä ei säilynyt yhtään materiaalia!

D seuraavana päivänä kävelylenkillä
Tunti kaiken kaikkiaan oli mielettömän hyvä ja antoisa. Oli hyvä verestellä taas niitä asioita mihin normaalissa omassa treenissä ei ole tullut kiinnitettyä tarpeeksi huomiota. Loppupalautteessa Jenny kommentoi alkuverryttelyni sopivan hyvin hevoselle. Siihen ei siis muutoksia. Erityisen hyvänä D:lle Jenny piti verryttelyssä tekemiäni vastalaukkoja, sekä mahdollisimman pitkää muotoa.
Tiivistelmänä kotona treenatessani minun täytyy
 
-muistaa kiinnittää huomiota oman hartia-ja käsilinjani rentouteen säilyttäen samalla apujen jäntevyyden
-donin kanssa varsinkin ravityöskentelyssä ratsastaa liikettä rennosti ja letkeästi ulos kehosta joustavuutta hakien. Ei liikaa ylös, vaan eteen.
-laukassa pitää yllä takaosan aktiivisuutta ja vahtia sisätakajalkaa

Eli kyllä hommaa riittää!
Palaute Jennyltä oli todella positiivista, ja oli mukava kuulla että hän pitää hevosta laadukkaana. Kuten jo alussa mainitsin, seuraava kerta Jennyn oppiin on jo sovittu, ja silloin onkin luvassa kaksipäiväinen valmennusviikonloppu. Sitä odotellessa!
 
D hieronnassa.
Jennyn jälkeen D:llä oli ohjelmassa muutama jumppa-ja kävelypäivä, jonka jälkeen palasimme takaisin viikkotreeniin kotivalmentajan kanssa. Eilisellä tunnilla D oli oikein hyvä. "Ongelmaa" tällähetkellä tuottavat enemmänkin kanget, joiden kanssa nyt tasapainoillaan ja testaillaan. Etsinnässä onkin nyt pehmeä kanki, jonka D ottaa vastaan elastisemmin. Don ei koskaan vastustele kuolainta esimerkiksi heittämällä kieltään ulos, mutta jos se ei tykkää kuolaimesta, se jähmettyy tullen vähän liiankin kevyeksi edestä. Se ei siis tule kuolainta "vastaan" hyvin. 
Jatkamme siis testailua! Selvää mukavuutta kankiin on selkeästi tuonut vähän aikaa sitten hankkimani lampaankarva turparemmiin. Olin jo hetken kummastellut sitä ettei turparemmini kiinnitysosa mielestäni asetu tarpeeksi hyvällä tavalla remmien ollessa kiinni. Lampaankarva ratkaisi ongelman hyvin laajentaen painepintaa. Tämän huomaan Donissa siten, että se ei enää kankien kanssa hankaa turparemmin saumoja voimakkaasti suojiin ratsastuksen aikana, mitä se on muutaman kerran tehnyt.
Don ei UMMARRA
 

Nyt suuntana on huomenna Helsinki ja horsefair! Katsotaan saako Doni tuliaisia...
Onko teistä moni tulossa viikonlopun aikana messuilemaan? Ehkä siellä näemme (;


Kuulemiin!