sunnuntai 31. elokuuta 2014

When winter comes

Heippa!
En ole muistaakseni koskaan tehnyt erityistä postausta liittyen ratsastuksen vaatemallistoihin tai ylipäätään esittänyt toivelistaa siitä mitä minun pitäisi omaan tallivaatevarastooni aika ajoin päivittää. Nyt kun syksy ja talvi tekevät tuloaan, on aika taas tsekata vaatekaapit kunnolla ja etsiä ne vaatteet esiin joilla ulkona oikeasti enää pärjää.
Olen selaillut konkreettisesti kaupan hyllyiltä jo kerran talvivaatteita, joissa on ollut mukana mm. jo uutta kingslandin v.2014 talvimallistoa. Lisäksi selailin läpi netistä mm. pikeurin, eskadronin sekä kingslandin vaatemallistot tälle talvelle.



Kingslandilla oli aika tasainen mallisto, ei revittelyä värien tai kuvioiden suhteen -Toisin sanoen tämän talven mallistosta oli haluttu luoda melko klassinen. Itselläni pisti silmään tässä ylä- ja alapuolella olevat fleecepaidat.  Minulla olisi etsinnässä talvea varten juuri näiden tyylinen fleece, jota voisi käyttää syksyllä ratsastuspaitana ja talvella kerrastossa toppatakin alla. Ylempi paita on mieleisempi itselleni johtuen huputtomuudesta. Fleece on hyväksi todettu materiaali treeneissä, se päästää hyvin koskteutta läpi. Tällainen paita tulee varmaan pakkohankinnaksi omalta osaltani ilmojen kylmetessä, minultakun tällainen huputon ratsastusfleece vielä puuttuu.



Mallistoon kuuluu myös tällainen ihana untuvatakki. Olen nähnyt tämän livenä pitkänä versiona ja on kyllä aika mahtava... Väri on mielestäni tosi kiva ja kaulus on ihanan iso. Minulla on tällähetkellä muutamia vuosia sitten ostettu KL:n hopea toppatakki joka on palvellut monta vuotta erittäin hyvin ja josta tykkään todella paljon. Vaikka tällähetkellä akuuttia ratsastusuntsikka tarvetta ei vielä olekkaan, olen sen verran tyytyväinen edellisiin tämän merkin toppavaatteisiin että uskon etsiväni seuraavaa takkia myös ensin Kingslandilta.  Tämä harmaa toppatakki oli vain aika hyvä esimerkki siitä minkä tyylisistä takeista itse pidän.

Tässä nykyinen hopea takki.


Takeista puheen ollen, muutama päivä sitten saapuivat tilaamamme seuratakit vihdoin postiin. ARIAT- merkkiset kevyemmät toppatakit ovat olleet mahtavia jo näilläkin säillä. Todella kiva takki edustuskäyttöön ja kotiin.



Toinen asia mikä nyt on oikeasti oston päällä ovat uudet ratsastushousut.  Nykyiset KYRON:n housuni ovat jo paikkailun tarpeessa, saumat ovat alkaneet ratketa muutamasta kohtaa ja kokopaikat ovat alkaneet kulua jo aika paljon. Ne olisi hyvä nyt jättää kakkoshousuiksi ennenkuin hajotan ne totaalisesti.
Talven mallistoista en köytänyt ratsastushousujen osalta oikeastaan mitään iskevää- minun malliseni pitkäjalan ei auta muutakuin lähteä liikkeisiin ja kokeilla. Sen olen jo päättänyt että seuraavien tulee olla pikeurit, ne ovat tähän mennessä sopineet kaikkein parhaiten pitkään ja hoikkaan vartaloon, ja kestävyys on ihan omaa luokkaansa.


 

Minulla on ollut jo yhdet harmaat pikeurin housut joihin tykästyin paljon (ja jotka kärsivät nyt kaapin pohjalla reikäisyydestä) , ja nyt haluaisin kallistua jälleen siihen väriin. Yksi kiva malli on jo bongattu (Yllä), Pikeurin hailey-malli näyttää todella tyylikkäältä. Toisena värivaihtoehtona mietin mustaa.
Alla edelliset pikeurit.





Tässä yllä ja alla muutama kiva malli mustista pikeureista.



En tiedä minkä malliston edustajia nämä bootsit olivat katalogissa, mutta pistivät harakan silmään...Ihanat...

Eksyin myös katsomaan Eskadronin katalogia ja löysin ihan uuden, minulle ennen näkemättömän malliston, Eskadron platinum editionin. Vaikka mallisto on julkistettu jo viimevuonna, on se mennyt minulta täysin ohi, tai sitten tuotteet eivät ikinä rantautuneet Suomen markkinoille. (Koska niitä ei suomen nettikaupoissakaan
näy?) Kertokaa viisaammat. 
Jokatapauksessa hullaannuin täysin. Samettiteemainen kisamallisto upposi kyllä meikäläiseen. 
Nettikaupasta saattoi lähteä yksi kaveri kohti kotia... (; Mallisto oli suunnattu enimmäkseen kouluratsastajille, ja piti yllä ihanan arvokasta tyyliä. Sen tuotteet oli luotu melkein kokonaan kisatarkoitukseen -siellä näkyikin paljon mm. kisaloimia.
 

 

Tältä näyttää sitten Eskadronin tämän talven mallisto. Omaan silmään näyttää aika raikkaalta, kivoja väriyhdistelmiä! Löytyisikö tuosta mallistosta jotakin sinun talveesi?





Tärkeysjärjestyksen alkupäässä olisi minulla tämän kaiken ihastelun jälkeen minulla kuitenkin kunnon kumisaappaat. Etsinnässä on lyhytvartiset tallikummarit, joiden kanssa syksyn voi raivata läpi vesilätäköitä pelkäämättä. Nämä HV:polon kumpparit tulivat mulle ykkösenä mieleen. Niitä on näkynytkin paljon hevosihmisten keskuudessa, joten ovat varmaan kelpo saappaat? Käyttökokemuksia otetaan vastaan.




Siinä oli nyt muutama asia joka juolahti mieleen. Oletteko te jo löytäneet itsenne kiinni katalogeista?
Alennuksia, jälleenmyyntiä? -Jos sinulla on tiedossa hyvä shoppailupaikka, vinkkaathan meille muillekkin!

Ja lopuksi...
Heitin teille viimeksi kysymyksen siitä mitä olen tekemässä tukolla hevosen jouhia, ja niinkuin moni jo varmaan arvasikin, oli kyseessä Donista teetetty jouhikoru.

 

 

Saimme vähän aikaa sitten Karkin nykyisiltä omistajilta vinkin heidän ystävänsä tekemistä jouhikoruista, ja nähtyämme mallit ihastuimme heti. Kirjekuoresta paljastui myöhemmin juuri sellainen koru kuin olin odottanutkin, aivan ihana... Nyt on palanen Donia aina matkassa.  Eikä häntäkään kärsinyt lahjoituksesta ;p
Toivottavasti tästä saadaan uusi onnenkoru kokoelmaan...




Ensikertaan ❤️



perjantai 22. elokuuta 2014

Hyviä treenejä

Kukkuu!


Lukion toinen vuosi on nyt lähtenyt käyntiin, ja vidoin kirjakasan alta on havaittu elämää Jutan ryömiessä esiin viettämään viikonloppua. Hyi että on kyllä kiirettä pitänyt, ensimmäinen koe on suoritettu eilen, ja seuraavat odottavat taas ensiviikolla. Koulu ei vielä näin alussa ole tuntunut mitenkään erityisen raskaalta, mutta stressi kuormittuu aina kuukauden loppuun, kun virallinen koeviikko alkaa. Lukion rinnalla olen treenannut nyt myös Donin kanssa erittäin ahkerasti, meillä on ollut treenejä valmentajan kanssa 3-4 kertaa viikossa. Olen ollut itse valmennuksissa, ja Don on päässyt ratsutuksiin useasti.

Kaikki postauksen kuvat (c) Emmi









Don on ollut nyt valmentajan kanssa todella hyvä, se tulee kokoajan mielekkäämmäksi ratsastaa, kevenee edestä ja tulee aktiiviseksi takaa. Don on sellainen hevonen mitä pitää kokoajan vähän tunnustella ja hakea asentoa, ja sitten kun se loksahtaa niin kiittää ja antaa olla. Ehkä oma kehityskohtani tässä on juuri se, että jään välillä tekemään liikaa asioita hevosen puolesta. Sitten kun hevonen tuntuu hyvältä, on se myös uskallettava jättää yksin. Jos jään siihen liikaa kiinni, se yleensä kovettaa itseään heti edestä. Kovettaminen Donin mittapuussa on kuitenkin aika pieni juttu joka hoituu sillä kun itse ratsastaa tilanteen hyvin ulos ja takaisin tasaiseksi. Mun on itseni vaan oltava tarkka siitä milloin saa ratsastaa paineella ja milloin ei. Välillä jäänkin itse liikaa kiinni tilanteeseen. Doni on siitä ihana ratsastettava, että se ei kyllä ikinä vastaa typerästi apuihin, vaikka vähän komentaisikin, tai vaikka teen jotakin itse väärin. Sillä on tosi hyvä työmoraali ja keskittyessään tekee kyllä kaiken mihin kykenee.


 

Eilinen valmennus oli yksi, joka minun mielestäni sujui mukavasti. Donilla oli oma keksintö olla vasempaan vahvempi tänään, joka tuotti välillä hiukan haparointia ja epätasaisuutta. Mutta sitten taas kun tuntuma oli tasainen ja hyvä, ja olimme jumpanneet vähän vasenta niskaa, D tuntui todella hyvältä. Laukkatyöskentely sujui myös hyvin, varsinkin siinä koko hevonen on keventynyt paljon. Ollaan nyt treenattu kokoamisia ja niiden avulla laukan aktiivisuutta. Lisäksi normaalissa treeneissä käytetään nyt myös paljon avo-asentoa sekä väistöliikkeitä kaikissa asellajeissa parantamaan nopeutta ja tasapainoa.

Kaikki ratsastuskuvat ovat eiliseltä, torstailta.

 

 


 

Tänään oli sovittu taas ratsutuspäivä ja valmentaja kapusi selkään. Meno näytti alusta asti tosi hyvältä, eikä jäykkyyksiä vasempaan enää ollut havaittavissa niinkuin eilen. Doni oli tosi hyvin kuulolla ja teki töitä hienossa raamissa ja aktiivisena. Valmentaja teki paljon väistöjä ja sulkuja laukassa, kokoamisia sekä vaihtotreeniä. Omaan silmään meno näytti tosi kevyeltä ja helpolta, ja niin se kuulemma oli selkäänkin. Siinä sitten fiiliksiä kysyessäni valmentaja totesikin että käyppä vaihtamassa kamat ja tule testaamaan. Minähän sitten juoksin vaihtamaan kamppeet niskaan ja hyppäsin selkään valkun jälkeen- ja kyllä muuten tuntui hyvältä... Ehkä paras ratsastuskerta tähän mennessä. Valmiiksi lämmitelty Don oli kuin ilmaa edestä, sulava ja rento ratsastettava.  Me ei ennen ollakkaan tehty näin että vaihdetaan valkun kanssa kuskia kesken ratsastuksen, ja oli kyllä ihanaa taas tuntea mitä se hevonen on välittömästi ammattilaisen jäljiltä. Nämä tunteet pitää muistaa jättää takaraivoon!

Välillä annettiin muodon venyä alemmas.
Nyt luvassa on ansaittu palauttelupäivä, jonka jälkeen treenit jatkuvat. Lähitulevaisuudessa on taas luvassa mm. istuntavalmennusta, johon pääsemme osallistumaan nyt myös pitkästä aikaa. Lisäksi luvassa on kaikkea muutakin jännittävää, kuten ratsastuksen MM-kisojen alkaminen ensiviikon maanantaina (Yleltä jopa yht. 100 tuntia lähetystä WOHOO!) , sekä Emile Furierin klinikka 7.9 jota menemme seuramme DTT:n kanssa katsomaan. Huippukivaa siis!



Tomppa ja Jutta toivottavat kaikille hyvää koulujen alkamista! Toivottavasti palailemme pian taas posatusten merkeissä! (:


                                                                            P.S.

Mitäköhän on tapahtumassa?










perjantai 8. elokuuta 2014

Ketä kiinnostaa?

Heippa kaikille! Nyt oon taas päässyt ruudun taakse, kun heppakin on tullut kotiin. Don on viimeiset 2 viikkoa ollut taas valmentajan luona Ruskeasuolla 3-4 päivän jaksoissa ja hyvin on mennyt. Kahden viikon aikana hevoseen kyllä saatiin paljon muutosta, edistysaskelia ja hyviä vinkkejä kotitreeniin. En ole ehtinyt kotona vielä ratsastaa kunnolla kun ohjelmassa on vielä palauttelua, mutta ensiviikon treenit ovat jo kalenterissa. Odotan innolla paluuta satulaan!



 Mutta nyt itse aiheeseen. Kun olin eilen pari hevosta jo ratsastanut ja päivän hommat olivat pulkassa, iski eteen pahaenteinen tylsä hetki. Niin tylsä että käväisin siinä nettimaailmaa selaillessani myös Htnetissä...just. Inhoan kyseistä foorumia, enkä ole käynyt siellä kuin silloin, kun etsin kuvia kilpailuista. Viimeksi tämän vuoden SM kisoista. Nyt kuitenkin löysin sieltä mielenkiintoista luettavaa, jonka ajattelin johdattavan myös teidät keskusteluun. Otsikkona toimi

"Kouluratsastuksesta kiinnostavampaa yleisölle"

Topiikki lähti siis tietenkin liikkeelle siitä iänikuisesta aiheesta, jossa ei kouluratsastusta harrastava kertoo kokemuksistaan kouluratsastuskilpailuista aidan reunalta. Mukaan tulee muutama puolustaja, jonka jälkeen "topaan" alkaa virrata uusia ideoita parantamaan kouluratsastuksen seurattavuutta! Mielenkiintoni herää.
       Muutama ehdotus nousi ylitse muiden, ja niitä sitten Ht:n tavalliseen tapaan joko puollettiin tai lytättiin. Yhdessä ehdotuksessa kerrottiin kuinka hienoa olisi, jos tuomareiden antamia pisteitä voitaisiin seurata radan aikana tulosruudulta. Idea on hieno, ja onkin jo käytössä maailmalla. Olen itsekkin nähnyt kyseisen screen systeemin Ruotsissa kansainvälisissä kisoissa, ja täytyy myöntää että ratojen seuraaminen nousi aivan uudelle tasolle. Kohta kohdalta prosentit nousivat, ja ratsukon tullessa lopputervehdykseen jännitti yleisö viimeiseen asti odottaessaan ruudulle tulevia viimeisia kymmenyksiä. Yleisö reagoi radan aikana tapahtuviin huippupisteisiin tai laskuihin, ja ratsastaja saattoikin varmaan näin olla perillä siitä mitä tuomareiden mielessä liikkuu. Varmasti tulosseurannan huipputeknologiaa joka pitää maallikotkin ajan tasalla.
Huonoksi onneksi systeemi kuitenkin tarvitsee valtavasti järjestelyjä, johon suomalaisten järjestämillä kansallisilla, tai edes kansainvälisillä kisoilla tuskin tulee olemaan varaa.

Toinen ihmetyttävä aihe oli se, miten topiikissa haluttiin tuomareiden vaihtavan kirjalliset kommentit radan aikana esitettäviin äänikommentteihin. Huh. Ideana ihan hauska, mutta itse toivon mikrofonin pysyvän ratsastusklinikoiden puolella. Äänikommentointia voi nähdä nuorten hevosten laatuarvosteluissa, jossa monta nuorta suorittavat yhtä aikaa. Olen nähnyt tällaisen tapahtuman Ypäjällä muutamia vuosia sitten, ja sen seuraaminen oli kyllä aika mielenkiintoista. Omat suosikit noukitaan joukosta, jonka jälkeen odotetaan mitä luokan "tuomari" on mieltä hevosista, kertoen samalla päätetyt pisteet askellajeista.
Jos tuomari keskellä koulurataa kertomaan mikkiin mikä menee hyvin ja mikä huonosti, saattaisi kyllä ainakin minun keskittymiskykyni sotkeutua aika-ajoin...Olen itse päässyt kerran harjoittelemaan tuomarointia Ypäjällä -silloin homman nimi oli näyttää lapulla itse antama numero joka kohdan ratakohdan jälkeen. Sitä nyt muistellessani olisi kyllä loistava idea, jos pystyyn saataisiin sellainen kouluratsastusklinikka, jossa tuomari tuomaroi ääneen rataa. Tuomarin näkökulma on aina kiinnostava, ja olisin itse enemmän kuin innoissani lähdössä kuuntelemaan huipputuomareiden tuomarointiperusteita.
Mutta tosiaan mitä kisoihin tulee, pysyn siinä mielipiteessä että kirjallinen palaute kuuluu kilpailuihin, mikrofoni klinikoihin.

Positiivisena mielipiteenä mukaan keskusteluun oli päässyt se, että ratsukko esitellään ennen suoritusta. Tämä käytäntö on esillä meillämelkeimpä vain Suomenmestaruuksissa, mutta voisiko tapaa yleistää? Olen itse pitänyt esittelyä kivana lisänä sekä yleisölle sekä kisaajille. Luulisin kuitenkin hommasta menevän maku, jos esimerkiksi jokaisessa kansallisessa esittely tulisi tavaksi. Suomen kouluratsastuspiirit ovat sen verran pienet, että kohta olemme kuulleet saman tarinan kymmenen kertaa kesässä. Ehkä tämä on kiva pitää suurempien kisojen "extrana". Kuulutuksiin tulee täyttää itse lappu, johon yleensä kerrotaan oma ja hevosen ikä, tavoitteita, asuinpaikka, ja muuta tietoa hevosesta (esim.sukua) . Kür- luokassa kerrotaan usein myös muutama sana musiikkivalinnasta. Ratsukkoesittelyt pitävät ylesiön perillä luokan kulusta, ja päästävt hyvin niitä ihmisiä mukaan, ketkä eivät entuudestaan tunne ratsukoita.



Osallistujamäärät ovat koluratsastuksessa olleet kautta aikain pienet kansallisesta tasosta alkaen. Seula on paljon terävämpi kansallisessa koulussa kuin esteissä, hevosen pitää oikeasti kyetä suorittamaan jo aivan eri tasolla kuin esimerkiksi aluekisoissa. Tällähetkellä kansallinen taso kouluratsastuksessa on kaikissa ikäluokissa hyvä, mutta usein hyvät ratsastajat jäävät varjoon yleisön toivoessa radoille lisää massaa - Esteratsastuksessa luokkalähtöjä saattaa helposti olla 50-100, meillä kansallisten ehdoton yläraja pyörii n.20 lähtijässä. Mutta taso on sen mukainen.
Se mitä sponsoreihin tulee, ei niitä oikein ole. Kouluratsastuksen arvokilpailuita tuetaan harvoin loimea suuremmalla pääpalkinnolla (toki rahapalkintojen summat noudevat). Samalla esteiden maailmassa saman arvoisessa kilpailussa voittaja saa käteensä mopon avaimet. Myös tämä puhututti ihmisiä topiikissa, ehkä vähän harmistuneeseen sävyyn. Paremmat palkinnot tuovat osallistujia ja yleisökiinnostusta, tottakai. Mutta niin kauan kun tukijoita ei ole, tehtävästä tulee mahdoton. Esteet ovat aina kiinnostaneet maallikoita enemmän peliominaisuutensa takia ja uskon näin olevat jatkossakin. Kuitenkin kouluratsastusta viedään eteenpäin kokoajan, meillä on paljon hyviä koti- ja maajoukkuevalmentajia, sekä kehitysohjelmia. Runsaasti hyviä ratsastajia.

Kiinnostavuuteen liitettiin myöhemmin myös "pikkuasioita" kuten puffettia ja expoaluetta. Kilpailijat kiittävät hyvin varustettua puffettia, kisapäivinä syömistä tulee harrastettua useaan otteeseen. En nää silti sen olevan yhteydessä kouluratsastuksen kiinnostavuuteen. Expoalueet sensijaan vetävät katsojia ja usein hyvän kisapaikan käsitteeseen suuremmissa kisoissa kuuluvat kattavat myyntialueet. Esteratsastuksessa myyntitoimintaa näkyy jo aluekisoissa, joihin osallistuu tuplasti enemmän ratsukoita kuin kansallisiin. Tässä tullaan taas samaan lopputulokseen; myyjät eivät koe kannattavaksi muuttaa tavaroitaan edestakaisin pienemmän osallistuja-ja katsojamäärän vuoksi.

Ratsastajien viiniteltta SM 2012

Jokatapauksessa, vaikka jokainen edellä mainittu asia tulosseurannasta puffettiin vaikuttaa varmasti omalla tavallaan kouluratsastuksen kiinnostavuuteen, on seuraaminen täysin kiinni paikasta ja sen järjestelyistä, sekä omasta itsestä. Koulu vähemmistölajina kantaa monia ennakkoluuloja, mm. yhteishengestä jotka voin ihanan kisaporukan omaavana kumota heti. Mutta ehkä siitä postausta sitten toisella kerralla.

Mitä ajatuksia postaus herätti? Pystytkö samaistumaan mietteisiin vai oletko täysin eri mieltä?  
Nyt saa puhua, tämä postaus tehtiin sitä varten! (:
Kuulumiin!


torstai 24. heinäkuuta 2014

Mutta mitä tekee Don

Heissun!
Mulla alkoi selvästikkin alamäki nyt näissä kamerahommissa... Olin pari päivää sitten ottamassa teitä mukaan katsomaan lähemmin tallipäivääni, kun videokamera sanoi itsensä irti, eikä tarkennuksesta tullut enää mitään. Koska videon tarkoitus ei ollut tallipäivä sumun takaa, jäi asia siihen. Uuden kameran hankinta on nyt otettu tosiaan ajankohtaiseksi aiheeksi, sillä nyt tilanne on kyllä sitten totaalisen huono!
 Keksiessäni korvaavaa postattavaa, tulikin sitten eteen taas Voitto kotiin- blogin viikon blogihaaste, jonka aiheen ajattelin nyt vievän teitä lähemmäs Donin maailmaa. Haasteen idea tälläkertaa onkin kertoa miten oma hevonen toimii seuraavissa arjen tilanteissa. Hauska ja erilainen idea, jota on toivottavasti miellyttävä lukea! (:

Ratsastus
... nousen sen selkään? Yleensä Don seisoo nätisti paikallaan, mutta joskus saattaa olla jo menossa ennenkuin peppu on satulassa... Silloin otan aina uudestaan seis, kyllä hevosen pitää malttaa seistä paikallaan oli se sitten selkäännousu, satulavyön kiristys tai jalustimien säätö. Hyvä tapa opettaa alusta alkaen.
... kävelen pitkin ohjin alkukäyntejä?  Usein D lähtee rutinoiuneesti kävelemään reippaasti kohti uraa, jota se sitten kuikuillen kiertää. Alkukäynneissä sen kanssa on oltavakin aika hereillä, silloin sillä on eniten energiaa katsoa paikkoja läpi ja etsiä vihreiä miehiä.
... se ei jaksaisi lähteä töihin? Jos Donia ei huvita, se on aidosti väsynyt. Se on normaalisti aina innokkaasti lähdössä töihin ja on kuntoonlaitossa eloisa ja tarkkaavainen. Väsyneempänä päivänä se on vähän nuokku, ja on yleisesti ottaen sellaisella fiiliksellä ettei nyt muu kiinnostais kun minä ite. Yleensä kuitenkin tämä kaikkoaa selkään noustessa...
 ... pyydän sitä vaihtamaan laukkaa? Se vaihtaa. Silloin kun teen itse oikein ja Don ymmärtää mitä pyydän, se tekee hienot vaihdot. Ne ovat Donille luontaisesti aika helppoja, ja tekee niitä mielellään.
... se pelkää jotain estettä? Tähän on vaikea vastata, koska Donilla en ikinä ole hypännyt... mutta veikkaan että alku kyttäyksen jälkeen ylittäisi esteen mallikkaasti pienellä paineella.
... maastossa pitäisi mennä ojan yli? Omien hevosieni kanssa en ojia ala ylittelemään ellei sellaiseen sitten ole pakko -luulisin kuitenkin että Don (koosta riippuen) sellaisen ylittäisi jos pyytäisin.
... maastossa tulee traktori/joku muu iso auto vastaan?  Donilla ei ole ongelmia henkilöautojen tai muun sen kokoluokan liikenteen kanssa, mutta uskon että se pelkäisi rekkaa, bussia tai muuta vastaavaa, isompaa tai äänekkäämpää ajoneuvoa jos sellainen tulisi vastaan. Ohitustilanne sellaisen kanssa saattaisi olla melko kamala.
... käytän raippaa? Se vastaa siihen hyvin ja ensimmäisestä kerrasta. Raippa auttaa muistuttamaan tahdista ja takaosan aktiivisuudesta, muuten Don ei eteenpäinpyrkivyytensä puolesta sitä kaipaa.



Hoitotoimenpiteet
... puhdistan kaviot?
Seisoo nätisti paikallaan. Joskus saattaa venytellä takajalkoja kesken putsauksen.
... pesen sitä?
Vesi on Donista vähän ällöttävä elementti, ja sitä on välillä vähän kiva kiemurrella karkuun. Mutta vesiboxi on muuten sen mielestä kiva paikka, eikä kylpeminen tuota sille negaatiota.
... laitan sille suitset?
Suitsitus sujuu normaalisti ilman pään nostoja tai sen kummempia heilumisia. Alatuperemmiä kiinni laittaessa osaa se kolisutella kuolaimia niin että se jää liian löysälle. Kun suu menee kiinni, voin huomata että remmi menee keposesti 2 reikää tiukemmalle...ketku...
.. kiristän satulavyötä?
Seisoskelee normaaliin tapaansa korvat tötteröllä. 
... suihkutan hyttysmyrkkyä?
Suihke kuin suihke, Donsku ei paljoa välitä!
... haen sen sisälle tarhasta tai laitumelta?
Tarhoilta tulee usein vastaan portille, laitumelta vastassa on haettava malli.





 Sekalaiset
... se on yksin tallissa/tarhassa ja muita hevosia ei ole näkyvissä? Tallissa/ratsastuksessa ei ole mitään ongelmia olla yksin, mutta ulosjääminen yksin (niinkuin melkein jokaisella hevosella) on tottakai hermostuttava tilanne - jos D kokee että se otetaan liian loppupäässä sisään, alkaa se kyllä juosta. Talliin Don tuodaankin aina tarhajärjestyksen alkupäässä.
.. se näkee uuden hevosen? Don on väistyvä osapuoli, eikä sen auktoriteetti ole vielä kasvanut niin paljon että muut hevoset kokisivat sen uhkana. Se on utelias ja nuuhkii, muttei koskaan vingu, potki tai osoita muulla tavoin innostusta/raivostusta uudesta tuttavuudesta. Se on vähän arkajalka vielä näissä asioissa.
.. se maistaa jotain pahan makuista? Useille hevosille ominaisesti nostaa ylähuulen ja heiluttaa turpaansa merkiksi siitä että maku on uusi tai todella paha...
.. se kerjää ruokaa? Donin bravuuri jonka jokainen tallilainen tietää ja on saanut joskus osakseen, on samanaikaisesti tapahtuva kaulan venytys ja pään voimakas kallistus OIKEAAN. Ei koskaan vasempaan tai pää suorassa. Tähän asti ehdottomasti älyvapain kerjäys/tervehdysmuoto mitä olen hevosilla nähnyt...
.. se lastataan? Astelee koppiin pienen tutkimisen jälkeen, ja sinne päästyään myös pysyy siellä. Menee sisään aina ensimmäisellä tai toisella kerralla.

Mitä hevoseni tekee juuri nyt? Odottelee tallissa iltaruoka-aikaa ja nauraa niille naapureille ketkä ovat tänään vielä lähdössä treenaamaan.  

Mä oon jo hommani hoitanu!



 

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Elossa ollaan!

Heippa taas kaikille pitkästä aikaa!
Bloggailu venähti jälleen taas käsistä, en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Vaikka paluu normaalitreeniin on nyt tehty ja valmennuksissa ollaan oltu tosi paljon, on harvinaista herkkua jos joku tulee kentän laidalle niitä taltioimaan. En itse ikinä viitsi pyytää ketään tulemaan kuvaamaan ratsastustani ja kuvaajatkin toden totta ovat todella harvassa.  Nyt olen kuitenkin alkanut ajaa asiaa nimeltä uusi kamera....Nykyisemme omistaa jo niin monta vikaa että jo se yksin latistaa kuvausintoa. Ehkäpä sellainen siis jossakin kohtaa ilmestyy...?

   

Moni lukija on kommentoinut lähiaikoina kuulumispostauksien olevan blogien parasta antia. Epäilin vahvasti asiaa mutta tulin ehkä toisiin aatoksiin, sillä tarkemmin ajatellessani niistähän itsekkin eniten tykkään. Eli ehkä mun ei tarvitsekkaan potea huonoa omatuntoa postausten suhteen? No jos ehkä vähän kuitenkin.

Nyt viimeiset kaksi viikkoa ollaan siis treenattu normaalisti siten, että itse ratsastan kerran viikossa treeneissä, ja valmentaja kerran. Jossain kohdassa D lähtee taas treeniin valmentajan luokse, mutta sitä ennen tehdään töitä kotona tasaiseen tahtiin. Don on parantunut joka ratsastuskerta, ja valmennukset ovat sujuneet todella hyvin. Don on tehnyt töitä hyvällä ilmeellä ja on ollut iloista huomata tunnin jälkeen hevosessa väsymisen merkkejä ja hikeä pinnassa. Siitä se kunto nousee ja kroppa voimistuu! Valmentajan menoa on ollut myös todella kiva katsella, eikä -wou, onko tuo mun hevonen- hetkiltä voi silloin välttyä... Nyt tuntuu että ollaan menossa hyvään suuntaan!




 

 


Ja kävihän täällä nurkkia nuuskimassa eräs vanhakin valmennuskumppani...


...Karkki tuli taloon!
Jonkin aikaa sitten olimme Annikan kanssa juttusilla siitä kuinka hieno juttu olisi jos he pääsisivät tänne käymään valmennusviikonloppu meiningillä. Tallissamme olevan vapaan karsinan myötä juttu olikin sitten tulemista vaille valmis. Viimeviikon perjantaina ja lauantaina Annika piti tehotreenin täällä valmentajani kanssa, ja hyvältä näytti! Karkki liikkui hyvin ja sillä oli asiat erinomaisesti kunnossa. Poni tunnisti selvästi paikat, ja oli riemuissaan nähdessään vanhoja kavereita. Oli se niin outoa katsella ponia taas omassa tallissa! Hevostelun ja illallisten merkeissä tuli vaihdettua tarina ja kuuluminen jos toinenkin. Todella mukava vierailu joka toivottavasti toistuu vielä uudelleen! 

 
Nyt Donilla on taas pari päivää vapaampaa liikutusta. Treenaamisen ohella on tärkeää muistaa myös kevyet päivät, levossahan ne lihakset kasvavat. Nyt kun hevosen energia on kanavoitu töihin, eikä ylimääräinen energia enää lennätä poikaa, ollaan me alettu nyt maastoilemaan myös enemmän. Peltokävelyt ja pienet maastolenkit kuuluvat melkein jokapäiväiseen ratsastukseen.  Hevonen nauttii maastossa rauhallisena, ainakin Donin kanssa lähden sinne vasta sellaisessa mielentilassa, että se oikeasti pystyy siellä rauhoittumaan ja nollaamaan itseään.


"Kerranki äiti on ylpee musta ku mää riisuin iha ithe" Jalkaa ahdistava bootsi oli sekä riisuttu, rikottu, että heitetty varmuuden vuoksi ulos tarhasta. Ehkei se sitten enää löydä takaisin jalkaan?



Näin me jatkamme Donskun kanssa treenailuita, siihen asti morot! Toivottavasti ensikerralla luvassa monimuotoisempaa postausta!