sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Through the phone


Moikka taas!
Ja ihan ensimmäiseksi kiitos kaikille viimepostaukseen tsemppiä lähettäneille! Mielettömän ihanaa huomata lukijoiden olevan hengessä mukana vastoinkäymisistä huolimatta. Nyt aluksi voisinkin avata vähän tilannetta meidän kannaltamme tiivistettynä.
Doni ontui rusakuukauden loppupuolella päivän mysteerisesti toista etustaan. Seuraavana päivänä saimme klinikalla diagnoosin, jonka mukaan Don on saanut luultavasti kovan iskun kavionpohjaan. Miten-ei kukaan tiedä. Klinikkapäivän jälkeen ontuma katosi. Kävelyä Don saa nyt useamman viikon, jonka jälkeen aloitetaan jälleen asteittainen käyttöönotto. Vaikka ontumista oli vain kokonaiset kaksi päivää, ei käyttöönottoa voida aloittaa ennen kuin on saatu täysi varmuus siitä ettei jalassa ole jäljellä minkäänlaisia esteitä liikkumiselle. Rauhassa otettavat viikot käytän silti hyvin hyödyksi herättelemällä isoja lihasryhmiä liikkeelle käyntityöskentelyn avulla. Ohjeina toimii jokapäiväinen käyntiliikutus, jota olen toteuttanut normaalin kävelytyksen lisäksi myös mm. kävelyttämällä sivuohjien kanssa. Eilen liikutin selästä käsin, tehden takaosakäännös-ja sulkutaivutusharjoituksia.
    Donin kaltaiselle hevoselle saikuttaminen on todella vaikeaa, ja keinot sen rauhoittelemiseksi ovat olleet toden totta miettimisen takana. Pahin vaihe on nyt kuitenkin ohitettu, kun Don on ymmärtänyt ettei treeneihin vain yksinkertaisesti pääse. Vaikka muutama lähtö edelleen jokaiseen päivään mahtuukin, olen onnistunut löytämään ne parhaimmat keinot joilla saa ylimääräsen energian kanavoitua "työskentelyyn" -tärkeintä on että hevonen kokee olevansa hommissa. Paras näistä on yksinkertaisesti selkään meneminen.
  Don on tuntunut selästä käsin mielettömän hyvältä lähiaikoina, toivon todella että loppusaikku sujuisi hyvin, ja Don saataisiin ajallaan takaisin liikkeeseen mitä se kaipaa.

Mutta nyt itse aiheeseen! Niinkuin otsikko lupaa, alkaa nyt kännykän tyhjennys. Niitä onkin kertynyt mielettömästi. Tässä kuitenkin koottuna lähiviikkojen koottuja hetkiä. Enjoy!





-Rusalle Donia ratsastamaan!                                                                 - Juurikin näin...



-Kokeisiin lukua Level:pro                                                  -Koulun jälkeinen pakollinen PLL maraton                                                                                                                                                

-Parempaa ei ole. Ei lisättävää.


-Jouluvalojen asennusta kotiin ja talliin -ihanaa!



 -Nybackan pikkujouluihin valmistautumista                                        -Pojan kanssa kävelytreenissä

                                                                                                 
                              


Eilisaamuna se tapahtui-LUNTA!                            -Tänävuonna joulukalenteri osui Donin  kohdalle //BHS-gaalaan valmistautumista                                   // Becks mentaaliharjoittelee...                                    

                                



-Eilen oli Karkkipäivä! Kävimme moikkaamassa                      - Wanhojenmekko on saapunut!
 ponia sen ollessa täälläpäin valmennusviikonlopulla.


-Tällainen söpötys on hoidossamme viikonloppuna...Miss valloittava

-Ja sitä lunta tosiaan tuli... Taitaa tulla valkoinen joulu!

Pikkujouluhuumassa koko Nybackan voimin-Loistopoppoo

Toivottavasti puhelinkuvat loppuvat pian, etsinnässä on nimittäin tällähetkellä toden teolla uusi kamera...joka on ehkä jo löytynyt...(;  Teiltä on tullut todella kivoja postausehdotuksia, ja oma päänikin on niitä täynnä. En ole kuitenkaan jättänyt niitä laiskuuttani tekemättä, vaan mielestäni jokainen niistä olisi parhaimmillaan ihan oikealla kameralla kuvattuna. Kännykkämateriaalilla saa kyllä jonkinlaista postauksia aina joo, mutta ainakin omasta mielestäni varsinkin pitempiä postauksia ajatellessa laadukas kuvamateriaali on kaiken A ja O. Onko näin myös teidän mielestänne?
Jokatapauksessa odotuksenne tullaan palkitsemaan, sillä uutta kuvauskalustoa saattaa tulla taloon jo ennen joulua...Toivotaan siis että näin myös tapahtuu!
Kuulemiin!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

We will glow.


"Like a chest of hidden gold
Shimmers in the depths below
We are, we are, the treasures that
They hide





Like a chest of hidden gold
Shimmers in the depths below
We are, we are, the treasures that
They hide
Like the sun that saves the night
Bursting through a darkened sky
We are, we are, soldiers of the light

Like the sun that saves the night
Bursting through a darkened sky
We are, we are, soldiers of the light
And we will glow


So let them build their righteous tower
Our blazing hearts will burn it down
We are, we are, soldiers of the light
And we will glow



 We are fire, we are fire
And our love will burn
The flame will never die
We are brighter, we are brighter
 Let's show 'em how we light up tonight"


Don on saikulla. Ärsyttää. Turhauttaa.
Nyt tapahtuu taas liikaa, juurihan kaikki oli loistavasti.
Don tulee kyllä kuntoon, mutta se ottaa hetken. Monessa liemessä keitetty on sitten kai entistä vahvempi. Kaikki tiskiin ja sormet ristiin.


Ihanaa joulunodotusta kaikille lukijoille
Yritän keksiä jotain kivaa teille pakkaspäivien piristykseksil ja jos sinulla on idea jonka ehdottomasti haluaisit minun toteuttavan, rustailethan kommenttiboksiin-olen avoinna kaikille ihanille ideoille. Muistakaa hevosystävää

maanantai 24. marraskuuta 2014

Arkea ja juhlaa!

Heipparallaa!
Aika kuluu mielettömän nopeasti, tuntuu kuin vasta olisimme vieneet Donin Helsingin sykkeeseen, ja nyt havahduin siihen että onhan se siellä ollut jo parisenkymmentä päivää! Hui!
Olen käynyt hoitelemassa poikaa nyt joka viikonloppu Ruskeasuolla itsekseni, huolehtimassa palautuspäivistä. Pääosin siis ohjelmassa on ollut kävelytystä ja muunlaista varuste -sekä heppahuoltoa kattavasti rehutilanteen kartoittamisesta varusteiden putsaukseen ja Bemer-hoidon antoon. Pääasiallisesti se tekee siis viisi päivää viikosta aktiivisesti treeniä erilaisilla rankkuus-asteilla ja lepää viikonloppuina. Don on hevonen, joka lataa lepopäivinä akkunsa melko nopeasti -viime perjantaina väsyneemmän puoleinen ratsu oli sunnuntaina liikuttaessani jo kuin mikäkin  käkikello...

Ensimmäisenä viikonloppuna kävimme maastoilemassa Rusan poluilla. Koska suurin osa viikkoliikutuksessa tapahtuu hallissa, on lepopäivien tarkoitus olla menemättä maneesiin ollenkaan. Kävimme ulkokentällä pyörimässä, sekä hevospolkujen kautta kiertämässä Laakson ratsastusstadionin. 

 

 
 Pyöräilijät ja lenkkeilijät aiheuttavat aina yhtä suurta paheksuntaa


Yhden kerran myös ratsastelin rennossa mielessä. Donilla on tällähetkellä satulan etsintä päällä, ja saimme yhden valmiin childericin sinä viikonloppuna testiin. Ratsastin siis myös testimielessä, ja ratsastin niinkuin normaalissa treenissäkin. Don oli erittäin hyvä ratsastaa, ehkä vähän väsynyt, mutta muuten todella kevyt ja mielekäs ratsastettava. Satula ei Donille aivan tärpännyt sen isojen lavanpäiden ansiosta, mutta kävi yllätäen loistavasti Kurrelle. Donille etsinnässä onkin nyt yksisiipinen satula, luulen että päädymme mittatilaamaan childericin. Se kun on hyväksi todettu jo muutamaan otteeseen. Lisäksi tykkään henkilökohtaisesti yksisiipisistä satuloista, mitä vähemmän materiaalia ratsastajan ja hevosen välillä, sen parempi! Lähempänä hevosta, paremmin ympärillä, parempi vaikutus.

Sitten lyhyesti uutisia juhlarintamalta! Arjen keskellä on nimittäin ollut nyt muutamaan otteeseen syytä juhlaan...

Emmi 20v !


 
Sekä BHS-Gaala 2014.

Viimeviikonloppuna järjestetty Björs Horse Sport-yrityksen järjestämä eläinsuojelugaala toimi samalla yrityksen 15-vuotis juhlapäivänä. Sinne perhettä lähti edustamaan isä, äiti sekä Aada. Itse en vielä ikäni puolesta päässyt gaalailtaa viettämään- täytyy kyllä myöntää että kyllä sitä valmistautumisen ja pukuhuuman määrää katsellessani vähän vieressä kuolasin! Ehkä ensi kerralla...! Hienoa iltaa vietettiin mm. ruokailun, sekä taidehuutokaupan parissa. Kerrassaan tyylikäs iltajuhla hyvän asian puolesta. 


Ja sitten takaisin arkeen -Nyt luvassa treenikuulumisia!
Jokin aikaa sitten Donin lähdettyä rusalle kuun alussa, tuli valmentajalta viestiä kivasta mahdollisuudesta Donille osallistua valmentaja Pether Marknen kaksi päiväiselle valmennuspaketille. Valmentajani on käynyt Marknella itse säännöllisesti oman kilpailtavansa kanssa, mutta nyt D:n ollessa hänen ratsutettavanaan, aukesi vihdoin hyvä tilaisuus käydä näyttämässä hevosta ulkopuoliselle silmälle.
Henkilökohtaisesti voin myöntää vähän jännittäväni valmennusta, valmentajani kertoi nimittäin Marknen olevan erittäin suorasanainen valmentaja, joka kertoo aina rehellisen mielipiteen ratsusta niin hyvässä kuin pahassa, sekä sen, minkä verran kyseiseen hevoseen ylipäätään kannattaa satsata. Luvassa oli Donin puolelta siis aikamoinen näytön paikka!

Olimme seuraamassa ensimmäisen päivän valmennusta.


Tunti alkoi Petherin kysellessä hevosesta perusasioita, mikä on helppoa ja mikä vaikeampaa, millainen hevonen yleisesti on, millaisen suvun se omistaa... sekä yleisiä kuulumisia. Ensimmäinen mielikuva valmentajasta oli erittäin positiivinen. Donin vielä seisoessa paikallaan, hän sanoi hevosen olevan vallan hyvän ilmeinen, ja yleisesti katsoen hyvän näköinen. Tunti aloitettiin siis varsin lupaavissa merkeissä...! 
Alusta asti Donia pyydettiin liikkumaan melko pyöreällä kaulalla, ja sen kautta nostamaan muotoa ylöspäin myöhemmin. Ravityöskentelyssä D pyrittiin saamaan reaktiivisemmaksi takaa, ja pyrkimään mahdollisimman paljon itse eteen. Vaikka Donilta meinaa ravissa vielä hiukan loppua puhti kesken koottuna, ja niska saisi olla elastisempi, ei Markne nähnyt niitä erityisemmin ongelmina. Ravissa oli hänen mielestään vielä rakentamista, tottakai, mutta muuten hän sanoi sen olevan oikein hyvää ja tyylikästä.


Ravissa työskenneltiin aktiivisuuden parissa, tehden temmonvaihteluita napakasta pohkeesta sekä työskennellen väistö, sulku, ja avotaivutusten parissa. Pether korosti tämän hevosen kanssa pohkeenkäytön tärkeyttä -hevosen täytyy oppia että pienikin apu tarkoittaa isoa liikettä. Jalan täytyy siis olla terävä kerran, jonka jälkeen pysyä hiljaa. Don on liikkeiltään ja kooltaan iso hevonen, joka taipuu halutessaan enemmän hitauteen kuin yliherkkyyteen, ja tämän takia passiivinen jalka on sen kanssa erittäin energiaa vievä yhdistelmä. Terävällä ratsastuksella siitä saa helposti kuoriutumaan nopean ja kootun osa-alueen Donin.
Ravissa huomasi vielä voiman puutetta taka-osassa D:n väsyessä, mutta hetikun se hoksasi niiata takapäästä, nousi samantien myös etuosa ylös. Vaikka reaktiot tulivat pätkissä, ne olivat oikeita, ja askelta lähempänä taas sitä mitä hetaan. Valmentajan sanoin "I can see that he really want to do it, but he just dont know exactly how to do it!"  Hän kertoi sen kuvastavan sitä, että hevosella on erittäin hyvä asenne työntekoon, ja antaa pyytää itseltään paljon. Good sign!

 



Laukkatyöskentelyssä lähdettiin liikkeelle myös temmonvaihteluiden parissa. Siinä haettiin paljon reaktiivisuutta, aktiivisuutta ja sitä että hevonen todellakin lähtee pohkeesta eteen. Kokoaminen on tällähetkellä Donille helppoa, ja se lähtee istunnasta kokoamaan ja kääntämään erittäin hyvin. Laukka on D:llä erittäin voimakasta ja letkeää, jonka avulla sen kokoamisastetta on siinä ollut helpompaa luoda. Enemmän valmennuksessa treenattiin eteenratsastusta, ja sitä että Don vastaa pohkeeseen reilulla eteenpäinpyrkimyksellä. Tämän kautta laukkalisäyksiin lähtö saadaan nopeaksi ja teräväksi, eivätkä kokoamiset, tai niistä uloslähdöt jää pohkeen taakse. Laukassa D näytti ja tuntuikin erittäin hyvältä. Markne tykkäsi laukasta myös erittäin paljon, ja kehui siinä Donia paljon. 



Valmennus kokonaisuudessaan oli erittäin rankka, mutta sisällöltään täyttä asiaa. Juuri niitä asioita mitä Donin kanssa pitää ottaa huomioon ja harjoitella. Oli ihanaa kuulla ulkopuolisen ihmisen todellinen mielipide hevosesta, ja sen koostuvan vielä positiivisista asioista. Tällaiset valmennukset nostavat kyllä taas motivaation kymppiin - kyllä siitä vielä ehkä jotakin tulee...! Odotan valtavasti vain itse pääseväni selkään...
Valmennuksen jälkeen jokseenkin kaikkensa antanut poika laitettiin solariumin kautta matkustuskuntoon, ja takaisin kohti Helsinkiä. Hyvä poika!


Nyt sitä vasta alkaa näkemään hevosessa eroa, kun ei itse olekkaan näkemässä sitä joka päivä. Vieressä jatkuvasti seuratessa sitä ei itse tajua, mihin vauhtiin muutosta oikeasti tapahtuu - Oletteko huomanneet samaa omissa hevosissanne?

"It's funny how day by day, nothing changes.But when you look back everything is different."




Tavataan seuraavan kerran omien treenailuitteni merkeissä, siihen asti morjens !

torstai 6. marraskuuta 2014

Treeniä -mitä muutakaan muka!

Heippa! 
Hassua ajatella että hetki sitten vielä käytiin aurinkoisilla syyskävelyillä - Tänään se lumentulo sitten alkoi! Vaikka talvessa on monta hyvää puolta, en tiedä kanssaveljistä, mutta minua se lähinnä vain ahdistaa. Tuntuu ettei kylmyyden ja pimeyden yhdistelmä halua antaa muuta vaihtoehtoa kuin sohvan nurkkaan jäämisen. No, eiköhän nämäkin räntäsäät kohta aurinkoisiin talvipäiviin vaihdu! 



Viimeviikolla meillä oli Donin kanssa normaali treeniviikko, treenejä valmentajan kanssa ja ilman, sekä muutama vapaamuotoisempi päivä, jolloin käväisimme maastossa ihastelemassa syksyä, sekä pyörimme maneesissa ohjasajon merkeissä. Mister Tom oli koko viikon aika tasaisen hyvä, varsinkin viikon ensimmäinen valmennus sujui tosi kivasti. Don tuntui letkeältä ja napakalta, sitä oli helppo korjata ja ratsastaa. Avot ja sulut tuntuivat hyviltä, samoin vaihdot. Seuraavassa valmennuksessa D oli pikkuisen väsyneempi, jonka seurauksena se ei jaksanut keskittyä työhön täysin sataprosenttisesti. Pienestä sitkeydestä huolimatta saatiin Don työstettyä hyvin valmennuksen aikana, ja lopuksi se oli jo rento ja pehmeä. Emmi oli käymässä tallilla ja ottikin valmennuksesta muutaman kuvan. Ratsastuskuvat ovat siis siitä.



 


 Perjantaina otin omat treenit, ja tälläkertaa kankien kanssa. Siitä on jo vähän aikaa kun viimeksi treenasin kangilla, nyt kun olemme treenanneet pääosin nivelillä. Ja hitsit miltä hevonen tuntuikaan... Alusta asti tuntui kun hevonen olisi vain sulaa vahaa- se liikkui reilusti ja letkeästi, painumatta luotilinjan taakse. Don on kehittynyt paljon siinä miten se tulee "kuolainta vastaan" ratsastaessa. Aluksi se saattoi kankien kanssa jäädä vähän tyhjäksi edestä ja näin heittää pois rungon lävitse kulkevaa liikettä. Nyt kun voimaa ja jaksamista on tullut lisää, oli makeeta huomata miten paljon parempi kontakti Donilla on kankeen. Tein jumpan lisäksi vähän avo- ja sulkutreeniä molemmissa askellajeissa, sekä muutamat vaihdot. Hevosta oli helppo ratsastaa, kun se oli nopea ja aktiivinen takaa, sekä kevyt edestä.  Oli ihana huomata miten keskittyneesti ja iloisesti se liikkui koko ratsastuksen ajan. Pääsääntöisesti alkaa tuntua siltä, etten enää ratsasta nuorta, vaan valmista hevosta. 
Hyvä poika !


 Mainitsin postauksen alussa myös siitä, että myös ohjasajoin Donia viimeviikolla. Olemme tehneet sitä vaihtelun vuoksi aina välillä - siinä on liikuntamuoto joka sopii Donille, ja joka oli helppo opetella meille molemmille. Normaaliin liinassa juoksutukseen en tämän hevosen kanssa oikeen perusta. Se menee usealla hevosella turhaksi riehumiseksi ja väärinpäinjuoksuksi, josta en nää olevan mitään hyötyä.
Ostimme itsellemme muutama vuosi sitten oikeaoppisen, tukevan nahkaisen wahlstenin juoksutus/ohjasajovyön, sekä pitkät ohjasajo-ohjat. Ohjille on neljä eri korkeusvaihtoehtoa, jonka avulla voi säädellä pää-kaula linjaa, sekä halutessaan kytkeä mukaan myös sivuohjat.  Ohjasajoa tehdessäni käytän liikutuksesta ainakin kaksi neljäsosaa pelkkään kävelyyn. Reipasta työskentelykäyntiä, joka koostuu temmonvaihteluista ja mahdollisimman rennosta, matalasta muodosta. Ohjat saavat olla Donin kanssa tässä melko löysällä, jotta se saa mahdollisimman paljon tilaa omaan venyttelyyn. Se harrastaakin omaa jumppaa käynnissä erittäin paljon, vetyttämällä muotoa äärimmilleen alas-eteen.  Ohjasajosta tekee hyvän myös sen monipuolisuus - liikutuksen aikana voi kontrolloida hevosta ihan sen lähellä, tai päästää sen juoksutusympyrälle.
Suosittelen kokeilua kaikille vaihtelua haluaville!


       


Nyt Donin treenit keskittyvät jälleen Helsinkiin. Tälläkertaa se viettää siellä kuitenkin vähän pidemmän jakson -helsinkiläiselämää poika viettää koko marraskuun.  Hoidan Donia itse alustavasti viikonloppuisin, plus jos viikolla tulee joku poikkeuspäivä. Joka viikko tulen Donin luona siis jokatapauksessa käymään. Liikutuksen lisäksi käyn sitten hoitelemassa muita perusjuttuja, viemässä uusia huopia ja hoitelemassa verusteita, ynnä muuta. Viimeisten kuulumisten mukaan poika on kotiutunut hyvin tuttuun paikkaan ja ollut hyvä ratsastaa. Kuukauden tehotreeni tulee kyllä todella hyvään saumaan!









Välillä annetaan muodon venyä alemmas sekä ravissa

...että laukassa.

Yksinkertainen karsinakyltti kaikkine tarvittavine tietoineen -kätevä apu kisamatkoilla tai treenipaikoilla


Ja viimeksi unohdinkin mainita vihdoinkin päivittyneestä housuvarastosta! Ei tullut mustaa, eikä edes harmaata... Tummansinistä kai sen sitten olla pitää! Superistuvat Equilinen housut tarttuivat kauppakassiin jokin aika sitten. Ja olen muuten tykännyt! Kivan vaihtelun tuovat nuo söpöt etu-ja takataskujen strassit. Kouluratsastaja innostui (;  Mitä tykkäätte?


Seuraavaksi kohteena siis Helsinki -Kuulemiin !

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

HIHS 2014

Heippa pitkästä aikaa! 
Kyllä siitä olikin jo hetki kun viimeksi sain itselleni aikaa bloggailuun- kiitokset lukijoille myötämielisyydestä ja pahoittelut hiljaisuudesta !
Viikot kuluvat äärettömän nopeasti, ja tuntuu kuin se aika jonka vietän päivästä hereillä olisi jaettu kahteen osaan koulun ja tallin kesken. Syyslomaviikko meni ohi silmän räpäyksessä, ja suunnitelmat jotka aijoin blogissa toteuttaa sen aikana jäivät taas taka-alalle ollessani puolet viikosta pois kotoa kokonaan... Harmittaa että blogi ehtii pitämään isompia taukoja huomaamattani- kiireen kierteessä sitä ei päässä muuta paljon liiku kuin treenit ja esseetehävien palautuspäivämäärät.

Kaikki postauksen kuvat (c) Lotta Luomajärvi

Olin koko alkuviikon miettinyt pitäisikö tänävuonna mennä katsastamaan uusi järjestyspaikkaa vaihtanut horseshow, ja mattimyöhäisinä varasimme perjantai-iltana viimeisiä lippuja lauantain päivänäytökseen... Kuljimme kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon, ja saimme kuin saimmekin varattua viereiset paikat hyvästä katomosta. Olin lukenut etukäteen netistä paljon arvosteluja uudesta HIHSistä niin hyvässä kuin pahassa. Itse olin sitä mieltä että oli erittäin järkevää vaihtaa pienempään halliin, jossa tunnelma oli selvästi hartwall-areenaa parempi tiivistyneisyyden takia. Yleensä hartwall-areenalle jäi -varsinkin koulunäytösten aikana- hirveästi tyhjää tilaa, ja loi näin melko valjua tunnelmaa. Myös viileydestä oli valitettu, ja näin kuulemma oli todella ollut varsinkin aloituspäivänä torstaina. Luulen että suuren ihmismäärän tuottama lämpö oli aluksi vain aliarvioitu. Positiivista oli kuitenkin se miten tilannetta oli heti korjattu- lauantaina expo-alueella puhalsivat jo extralämmittäjät, eikä toppatakille joka päällä lähdin liikkeelle ollut tarvetta kuin ulos lähdettäessä. Mielestäni sekä areena että expoalue olivat ainakin lauantaina saatu juuri oikeaan lämpötilaan.


 Päivän aikana kävimme expossa kolmesti, jonka aikana nuuskittiin pää alennusmyynneissä kiinni, sekä moikattiin tuhatta kaveria, toisinsanoen yritettiin tunnistaa tuttuja päitä ihmisvirran joukosta! Oli ihanaa nähdä kilpakavereita ja muita heppatuttuja vihdoinkin ajan kanssa ja samassa rakennuksessa!





 


Expoalue oli mielestäni kiva ja ihan tarpeeksi kattava, jos esimerkiksi edellisvuosiin vertaa. Ahdastahan nyt aina tulee, ja jossei ruuhkia vältetä isoissa halleissa messukeskuksissakaan niin miten sitten tällaisessa tapahtumassakaan loppupeleissä... Ensimmäisen kerran sinne yrittäessämme meidät käännytettiin takaisin puolimatkassa -alueelle ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä sisään. Tämän jälkeen kuitenkin kävimme tosissaan sen kolme kertaa siellä päivän aikana, eikä liikkuminen millään kerralla tuntunut enää mahdottomalta. Mitään suur-ruuhkia siellä ei siis esiintynyt. Esille-astettajien anti oli mielestäni täysin riittoisaa, eikä sinne olisi kyllä yhtään standia enää mahtunutkaan lisää. Messuhintoja olisin kaivannut ehkä inan lisää, tosin kyllä ainakin tuolloin lauantaina hintoja oli vedetty jo aika hyvin alas. Löysin exposta liian paljon ihania juttuja, joista loppenlopuksi mukaan tarttui vain yhdet takasen suojat. Silmääni osuivat kierrellessäni juuri sellaiset suojat jotka olin aikeissa tilata jokatapauksessa netistä lähipäivinä. Kyseessä olivat BR:n nelitarraiset takajalan allround-suojat, jotka olivat myynnissä nyt noin kaksikymppiä nettikauppaa halvemmalla. Hyvä ja tarpeellinen ostos! Mulle itselleni oli tärkeää hommata suojiksi juuri allround-malliset suojat jotka tasaavat painetta tasaisesti, sekä suojaavat jalkaa myös edestä.

          

 Himoitsin exposta suojien lisäksi myös raskaasti yhtä PS of Swedenin nahkariimua, ratsastuspaitoja ja fleece-loimea, jotka kaikki loppenlopuksi jäivät hyllylle... Riimu jäi vähän harmittamaan mutta ehkä muut olivat sellaisia juttuja mille ei loppujenlopuksi ole tällähetkellä tarvetta.  Aadan kassiin tarttui kultainen bling-otsapanta, sekä Vilmalle tuliaisiksi Kinglandin ratsastusliivi.



 


 Oman istumapaikkamme voi havainnollistaa ylemmästä kuvasta, istuimme Porsche auton yläpuolella oven oikealla puolella. Kuvasta näyttää että paikat ovat huonolla näköetäisyydellä areenasta, mutta on paikanpäällä aivan toiset. Ainakin meidän riviltämme paikat olivat erinomaiset, ja niiltä oli loistavaa seurata molempia lajeja.


Todella mukava horseshow päivä kaikenkaikkiaan. On se kyllä jokavuotinen pakkokeikka HIHSissä käydä, ei siitä mihinkään pääse. Tänäkin vuonna ratsastajien taso oli huippu, esteisiin oli saatu pala KV rankingin kärkeä ja se kyllä näkyi. Myös kouluratsastuksen taso paranee vuosi vuodelta, se on hienoa huomata. 

Tiivistetyn HIHS-vuodatuksen jälkeen kerron teille myös vähän Donin kuulumisia. 
Me ollaan Donin kanssa nyt treenattu erittäin ahkerasti samaan malliin, kolme kertaa viikossa valmennusta ja muut viikonpäivät omaa treeniä/jumppaa, plus vapaammat päivät. Ratsastukset tuntuvat kerta kerralta paremmilta, Don on saanut lyhyessä ajassa paljon voimaa ja massaa. Mukaan mahtuu myös silti huonompia päiviä, viime valmennuksessa tuntui siltä kuin hevonen olisi ollut mulla päivän... Ja tänään se oli taas niin hyvä, että olisin voinut ratsastaa vaikka koko yön. Se on ollut pääsääntöisesti nyt niin hyvä ratsastaa, että yksi huono päivä sinne tai tänne on kyllä ihan sallittu. Kyllä jokaisella hevosella on huonoja päiviä, ja sen asian kanssa vaan pitää oppia olemaan okei. Jos Don on heti alkukäynneistä asti sitä mieltä ettei tänään ole sen päivä, saa se yleensä sen kautta itseni yliratsastamaan ja hakemaan tunnetta ilman kuulostelua. Kokonaisvaltaisesti treenit ovat olleet todella hyviä, ja on ihana huomata miten Don kasvaa sekä henkisesti että fyysisesti hirmuista vauhtia. Liikkeet saavat jatkuvasti lisää kokoamisastetta, varsinkin ravin ero on jo nyt alkuun nähden kuin yö ja päivä.  Nyt treenit kohdistuvat seuraavaksi taas Helsinkiin, mutta siitä sitten taas myöhemmin. 





  
Tuo kuva oli vielä pakko lisätä loppuun, tuon vihreyden vastaanottaisin mielelläni takaisin, kiitos! 
Kuulumisiin, heissulivei!

P.S. Syysmasennus tuo märkien vaatteiden lisäksi myös mielikuvituksettomuutta- jos mielessäsi piilee hyvä postausehdotus, nyt on aika ilmaista itseäsi!