keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kuulumisia ja kirppistä

Heippa kaikille!
Täältä tulee muutama juhannustunnelmainen kuva hiukan myöhässä, toivottavasti kaikilla oli rento ja LÄMMIN juhannus! Itse tänävuonna vietimme keskikesän juhlan kotona töitä tekien. Koko talli oli kontollamme juhannusviikonlopun, joten hommaa riitti. Kävimme kuitenkin viettämässä tyttöjen kanssa kokkaus-illan.



Sitten takaisin arkeen.
Doni on palannut takaisin kotiin kuntoutuksesta. Se on ollut kotona itseasiassa jo muutaman viikon. Olemme käyneet kontrollissa ja kaikki näyttää menneen todella hyvin eteenpäin selässä. Se on kuntoutunut niin paljon kuin tässä ajassa on mahdollista, akuutti vaihe on selätetty. Nyt jatkamme kotona edelleen kävelyä useamman kerran päivässä antaen lisäksi bemer-hoitoa. Seuraava kontrolli onkin sitten muutaman kuukauden päässä. Katsotaan. Päivät ovatkin siis  kuluneet enimmäkseen tallilla. Päivinä, joina hoidamme tallia itse, käyn siellä n. 4-5 kertaa päivässä. Hevosen etsintä on lisäksi edelleen käynnissä, joten lisää on luvassa. Tämä kesä tulee olemaan kaiken kaikkiaan siis melko kiireinen. Mutta ei sillä, onhan tämä jo niin kaukana niistä suunnitelmista joita alunperin teimme. Joten jos saadaan tämäkin kesä puolikunnialla vedettyä läpi niin sittenpähän vedetään.





Donin kanssa on ollut nyt kotona oikein mukavaa. Se on rauhallinen ja iloinen mieleltään, eikä tunnu stressaavan tilannettaan enää. Kävelytykset sujuvat pääosin todella rennoissa meiningeissä, eikä tarvetta suuremmille pidättelyille yleensä ottaen ole ollut -pieni laitumella riekkuminen ja muu "luontainen käytös" ei voi enää pahentaa sen tilaa. Se siis ulkoilee ja elää muutenkin ihan niinkuin meidän muutkin hevoset.
Ylhäällä oli muutama kuva uusista Passierin suitsista, jotka jouduin tilaamaan Donin onnistuttua rikkomaan edellisensä. Suitset istuvat loistavasti joten olen näin kahden käyttökerran jälkeen todella tyytyväinen. Mukaan Shockemöhlen verkkokaupasta tarttuivat myös muutamat bootsit kävelytystä varten. Nyt alkoi sitten taas ostoboikotti...


Ja mitäs muuta. Tänä aikana olemme ehtineet normaalin arjen lisäksi ehtineet selvitä yo-juhlista ja syödä (pakastaa) siitä jääneet ruoat. Axun kanssa Aada on päässyt debytoimaan ensimmäisen yhteisen vaativan luokan, joka päättyi viidenteen sijaan. Todella hyvä startti tälle kaudelle siis. Sen kanssa treenit jatkuvat kohti kansallisia. Itse olen nyt ratsastanut vähän, mutta kuitenkin päässyt selkään. Olen hoitanut yhtä asiakkaamme hevosta, Pikeä sekä Becksiä muutaman kerran. Kävin myös Axun selässä ensimmäistä kertaa ennen ylioppilasjuhlia, ja oli kyllä hauskaa. Se on niin erilainen hevonen mihin itse olen tottunut, isoksi hevoseksi niin nopea ja mielettömän herkkä. Toivotaan että uusintakerta koittaa pian kisojen välillä.

Aadan ylioppilaskuvia (c) Camilla Bloom



Eipäs tässä sitten kummempia. Kuulumispostauksen puolelle meni taas! Olisiko teillä jotakin ehdotuksia postauksiin? Mielipidepostausta esimerkiksi. Nelijalkaisten tarkempaa esittelyä voisin myös alkaa kehittelemään kun sitä on niin kovasti toivottu. Toinen tärkeä asia oli ilmoittaa teille mahdollisesta blokikirpputorin perustamisesta. Loisin siis yhden kirpputoritavara sivun tähän samaiseen osoitteeseen. Meillä kun on jo pitkään lojunut käyttämättömänä hyvää vähän käytettyä tavaraa. Onko kirppikset jo nähty vai onko teillä innostusta sellaisiin? Saattaa kyllä olla että jokatapauksessa kokeilen. Oman kokemusteni mukaan varsinkin hevostavaroiden kierrättäminen on nyt kovassa huudossa kaviokkaiden omistajilla. Ilmaiskaa mielipidettä.





Ensikertaan!



tiistai 2. kesäkuuta 2015

Sananen mielenvirkistyksestä

Heissan!
Nyt on ylioppilasjuhlat täällä vietetty, ja kaikki sitä edeltävä touhotus vihdoin nollattu. Nyt voi kesäloma alkaa!
Tarkoituksenani ei ollut kuitenkaan tulla puhumaan valkolakeista, vaikka päivästä tulettekin luultavasti kuvia myöhemmin saamaan. Minulta kysyttiin hetki sitten blogin puolella, miten toteutan hevoselle mielenvirkistystä, ja miten sovitan sen treenaamisen joukkoon. Tässä postauksessa puran siis vähän ajatuksia kilparatsun mielenvirkistyksestä, kouluhevosen näkökulmasta.

Hevosia etsiessä kotimaassa sekä ulkomailla olemme nähneet yhtä sun toista. Kun hevosia ratsastetaan päivässä monta, alkaa ensivaikutelman osuus kasvaa yhä suuremmaksi. Kahden saman tasoisen hevosen erottaa nopeasti se, minkälainen asenne ja halukkuus tehdä töitä niillä on. Millainen ilme niillä on.  Liian usein joudun mielessäni kuvittelemaan, millainen hevonen saattaisi olla jos se haluaisi tätä myös itse. Mitä enemmän hevoselta halutaan, sitä enemmän niitä valitettavasti unohdetaan pitää mielenkiinnossa. Muutama omistukseemme muuttanut hevonen onkin ensitöikseen saanut käydä läpi virkistäytymisen peruskurssin. Kaikki lähtee liikkeelle ulkoisesta olemuksesta.


Mutta miten me itse toteutamme treenistä poikkeavia päiviä ja pidämme omien hevosiemme mielenkiintoa yllä?
Yksi hyvä, ehkä parhainkin tapa on tehdä kokonaan hevosen koulutuksesta  poikkeavaa työskentelyä- Meidän kohdallamme siis hiukan esteharjoittelua. Meillä on käynyt monia estevalmentajia tallillamme, ja olemmekin aina törmänneet kysymykseen kouluryhmän mukaansaamisesta estepippaloihin. Nyt saimme asian vihdoin toteutukseen, ja muutama viikko takaperin saimmekin pidätellä nauruhermoja katsellessamme neljän kouluhevosen jumppatuokiota Pia Pantsun ohjastamana. 



Pia on käynyt meillä kuukausittain jo pitkän aikaa pitämässä valmennuksia sekä ulkopuolisille että oman tallimme esteratsukoille. Vaikka Pia oli puhunut meille jo kauan aikaa haluavansa ottaa meidät siskokset tunneilleen, saimme vasta nyt vihdoin ottaa asiaksemme kerätä ryhmän kokoon. Tunnille osallistuivat meidän poppoostamme siis Aada&Axu sekä Vilma&Pike.
Ja voi sitä riemun määrää...Koska kyseessä oli enemmänkin aivojumppaa, oli hevosilla turvalliset mahdollisuudet toteuttaa itseään mitä omituisimmilla ratkaisuilla...Jotka yllättivät ratsastajatkin kerta toisensa jälkeen ;D


Pääasia oli kuitenkin nähdä miten hevoset innostuivat ja tekivät valtavasti töitä mielen tasolla. Se jos joku on virkistäytymistä! Puomien ja kavalettien ratsastukseen kuuluu automaattisesti myös koulutyöskentelyä, kokoamista ja lisäämistä, sekä tällä tunnilla myös vaihtoja. Hevoset saivat siis kehittää jo osaamaansa asiaa, mutta nyt vain erilaisessa tilanteessa. Pelkkä maapuomien sarja kuroo yhteen monta valmisteltavaa asiaa.
Pian myötä saimme nostettua estejumppaa taas enemmän korokkeelle, olemme varmasti mukana seuraavallakin kerralla. Yksin toteutettu jumppatuokio kun ei vedä vertoja ohjatulle valmennukselle. Sitä odotellessa että itsekin pääsisi mukaan!



Estejumpan lisäksi vaihtelua tarjoavaa myös tietenkin maastoilu. Vaikka täällä meillä maastot ovat rajoitetut ympärillä olevan asutuksen takia, löytyy reittien tasapainoksi pienemmät nurmipellot sekä suuret sänkipellot tallilaisten käytettäviksi. Varsinkin syksyllä käyttöön tulevat sänkkärit ovat joka vuosi uutterassa käytössä. Siellä uneliainkin ratsu herää kummasti eloon... Muuten ulkoilmalenkit kuuluvat ratsastukseemme joka päivä, vuodenajasta riippumatta. Vaikka säiden armoilla ulkona mennäänkin, olen pyrkinyt välttämään viimeiseen saakka pelkkää talli-meneesi/kenttä välin kulkemista. Maastoilemisen lisäksi hevosen veteen vieminen kesällä on yksi parhaimmista, ja samalla hyödyllisimmistä tavoista tarjota hevoselle jotakin uutta. Täälläpäin ei hevosille uittomahdollisuuksia juuri ole, ja voin paljastaa etten koskaan ole hevosta itse uittanut. Toivottavasti mahdollisuus siihenkin hupiin joskus aukeaisi (;  Vesipedoista ja pelloista aasinsillalla nopeasti laiduntamiseen, joka tuntuu olevan jokavuotinen kysymys kilpahevosen elämässä. Oma vastaukseni on ehdottomasti kyllä, laidunta niin paljon kuin yksilölle on mahdollista. Vaihtelun lisäksi erinomainen tapa laskea stressiä ja tukea vatsan toimintaa. Yksin vai yhdessä- on jokaisen oma valinta ja täysin hevoskohtainen kysymys.

Myös ulkokentän mukaan kuvioihin astuminen talven jälkeen tarjoaa jälleen vaihtelua hevoselle. Kun muutaman viikon ratsastaa vain kentällä, tuntuu takaisin halliin palaaminen sadepäivän sattuessa itseasiassa aika virkistävältä. Pientä sadetta ei kuitenkaan kannata kentältä lähteä karkuun, mielestäni säätilojen vaihtelu kuuluu ulkona ratsastamiseen, ja on kisatilannetta ajatellessa tärkeä oppia jättämään ajatusten ulkopuolelle. Kesä tuo kyllä tullessaan ratsastusmahdollisuuksiin kirjoa, se on pakko todeta. On ihanaa voida viedä hevosta monille pohjille päivän aikana.



Mielenvirkistystä voi tarjota hevoselle siis oikeastaan todella monin tavoin. Yllä mainittujen asioiden lisäksi joku voi herätellä hevosensa mielenkiintoa vaikka maastakäsittelyn kautta.
Siispä heitänkin pallon teille. Mikä on sinun tapasi tarjota hevosellesi vaihtelua? 

Kun näen iloisen ja sosiaalisen hevosen tallissa valmiina päivän työskentelyyn, on haluamani saavutettu. Kaikkien huulilla oleva termi "happy athlete" tulee myös tässä esille. Minulle ei riitä, että hevonen suorittaa. Sen täytyy suorittaa positiivisesti.
Ihania kesäisiä ratsastushetkiä kaikille lukijoille <3

lauantai 16. toukokuuta 2015

Etsitään hevosta!



-Klikkaa suuremmaksi painamalla-

Nyt on tullut aika alkaa etsiä kisakumppania kesän koitoksiin. Jo facebookissa jakamani hevosenetsintä ilmoitus saa nyt kokeilla onneaan myös täällä blogin puolella. Kaikki tarpeellinen informaatio ja yhteystiedot löytyvätkin ylläolevasta ilmoituksesta. Toivotaan että uusi kaviokas löytyisi osaksi tiimiämme pian!

maanantai 11. toukokuuta 2015

Elon merkkejä

Heippa pitkästä aikaa!
Hui miten outoa on taas löytää itsensä kirjoittamasta taas postausta, tuntuu että blogi on ollut "heitteillä" ikuisuuden. Siitä olenkin mielettömän pahoillani...
Ensimmäiset viikot ilman Donia tuntuivat tyhjiltä, mutta sain nopeasti muuta ajateltavaa tottuen samalla siihen ajatukseen että hevonen on juuri nyt siellä missä sen pitääkin. Olemme saaneet Donin kuulumisia kuntouttajalta joka viikko sekä tekstiviestein että välillä valokuvin, ja olemme näin perillä siitä miten asiat siellä edistyvät. Hyväksi onneksemme poika on sopeutunut paikkaan mielettömän hyvin, ja kuntoutus on tähän mennessä sujunut sen kanssa loistavasti. Viedessämme Donia keskukseen fiilis oli todella hyvä. Parempaan paikkaan ei hevostaan olisi voinut jättää!
  

Vesijuoksumatto- Donin tuleva treenikaveri // D saapunut juuri uuteen paikkaan




 
 
Tässä välissä olen keskittynytkin nyt täysin siis muihin omiin hevosiimme. Olen ratsastanut Kurrea sekä muutaman kerran Becksiäkin. Sain edellispäivänä myös passituksen Jennyn tunnille paikkaamaan Aadaa ja Axua, kun Axu oli omatoimisena poikana polkaissut yhden jalan kenkänsä vinoon, estyen näin valmennukseen osallistumisesta. Paniikin poikanenhan siinä iski kun lyhyellä varoitusajalla piti mennä näyttäytymään kuitenkin itselleni ratsastuksellisesti melko vieraalla hevosella. Mutta treenimielessähän sinne lähdettiin, kyllä tunnilla on sitten aikaa harjoitella ;P Jenny kuitenkin tietää ettei Kurre ole hevoseni, ja kävimme valmennuksen alussa läpi missä mennään. Joten kävimme sen suuremmitta ihmettelyittä sitten vaan töihin.
Valmennus sujui kaiken kaikkiaan hyvin, mitä nyt oli välillä vähän papan nappulat hakusessa. Sain muistutuksen taas omasta ranteen käytöstäni, ja kiinnitinkin tunnilla huomiota siihen että annan ranteen ja sormien elää hiukan enemmän. Jos pidän kättä liian "muodollisena", saattavat nopeat puolipidätteet lähteä välillä liikkeelle koko ranteesta, vaikka siihen riittäisi pelkkä sormiote. Harjoittelua kaikki!
 

- Kaikki ratsastuskuvat Jennyn tunnilta -


 
Kurre väsyi tunnin aikana jonkin verran, ja etuosa alkoi loppua kohden painumaan hiukan. Keskityimme tänään selvästi enemmän ravityöskentelyyn, joten leikkasimme lopussa laukasta melko paljon- siinä meille riitti että K antoi periksi niskastaan ja liikkui tahdikkaasti hyvää peruslaukkaa. Kurre kuitenkin oli sitä mieltä että se on joko piruettia tai laukkasulkua, joten kyllä siinä sai ihan töitä tehdä jotta Setä tyytyi vähempäänkin...
Ravissa työskentelimme paljon suoruuden ja siirymisten parissa. Sisäistimme tuntiin useita harjoitteita, joten varaa matkustelulle ei kyllä ollut. Jenny joutui päinvastoin sanomaan välillä etten ratsastaisi liikaa kisamoodilla, vaan antaisin enemmän tilaa rennolle harjoittelufiilikselle. Minun on aina ollut vaikea tyytyä harjoitukseen joka ei tunnu mielestäni juuri siltä kuin haluan. Se on aiheuttanut sen, että hingun välillä liikaakin toistoja. Ei vähään saa tyytyä, mutta riittävään jo saisi! 
Ja kyllä tuntui kropassa seuraavana päivänä... Kyllä keho muistuttaa jos liian pitkä aika edellisestä tehotreenistä on... Oikein pistää vihaksi nämä pitkät tauot, into treenaamiseen on niin val-ta-va, että voisin tehdä mitä vaan päästäkseni takaisin normaaliin valmennustahtiin.
 


Axun kanssa on alettu kääntämään katseita kohti tulevaa kesää. Poika on ottanut huimia harppaiuksia eteenpäin kotona, ja näyttää siltä että olemme edenneet sen kanssa juuri oikeassa tahdissa tähän mennessä. Sormet siis ristissä tämän hevosen kohdalla, jotta hyvä mood jatkuisi!
Axusta on kyselty mielettömästi lähiaikoina täällä blogin puolella, ja ajattelin väsätä siitä pienen tietopaketin hetkikun aikaiseksi saan.


Ikuistus Kurren kuuluisasta alanivelen ojennuksesta...Koominen kaveri!





Täällä on siis pyörähtänyt toukokuu hyvin käyntiin. On ihana nähdä miten talli alkaa heräillä pikkuhiljaa kylmien säiden jälkeen -autoparkeilla näkyy jo pyöriä, ikkunasta näkyy ulkokenttä täydessä käytössä ja porukkaa lähtee kisoihin kuin pipoa. Niin ihanan näköistä, mutta silti niin raadollista. Mitään en niin innolla odota kuin sitä, milloin meidän tarileri starttaa jonnekkin muualle kuin klinikalle. Mutta eipä siinä, nyt vain toivotaan että tilaisuus päästä radoille aukenisi pian! (: 
Miten teidän hevosenne ovat ottaneet keväiset säät? Onko muualla havaittu kenties ylimääräistä energiaa?
Ihania ja lämpimiä treenihetkiä kaikille lukijoille <3

 

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Missä mennään

Moikka!
Nyt on lomat lomailtu ja karu paluu arkeen aloitettu. Vaikka pieni tauko kaikesta tekee välillä hyvää itse kullekin, tuli viikon aikana hirveä ikävä tallielämää. Vasta silloin kun se jää elmästä pois, sitä tajuaa kuinka ison osan päivästä hevostelu viekään. Vähintään kolme tuntia päivässä, se on paljon.

 


Kotona Donin hoito on jatkunut kävelytyksellä, bemer-hoidolla, laserilla ja selän kylmäyksellä. Koska siirtyminen sairaslomalle tapahtui äkkiä, Donin energiatasot kävivät pitkään treenimoodilla. Yht´äkkinen talutukseen siirtyminen on tuottanut sille vähän päänvaivaa, ja edelleen yrittää kertoa minulle pantteestaan päästä liikkumaan. Tosiasiassa sillä on tällähetkellä hyvä olo. Koska se on kehittänyt itselleen kivuttoman liikkumatavan, olisi se tällähetkellä itsensä mielestä täydessä treenikunnossa... Onneksi sen kuntoutukseen kuuluu päivässä niin paljon kävelyä kuin haluaa, joten pitkät päivälenkit maastossa ja kentällä sään mukaan ovat tuoneet sen mielelle rauhaa, ja hillinneet suurinta energiaa. Kun palasin lomalta huomasin Donin olevan selkeästi erittäin vaitonainen ja masentuneen oloinen. Mittasin heti kuumeen ja kyselin onko hevonen vaikuttanut omituiselta. Mitään poikkeavaa ei esiintynyt, joten arvelin asian ratkeavan eteenpäin kunnon lenkeillä ja mahdollisimman paljolla huomiolla. Näin myös tapahtui ja Don oli täysin oma kirkas silmäinen itsensä muutaman päivän kuluttua. En tiedä mistä moinen johtui, ovatko teidän hevosenne koskaan reagoineet tällätavoin sairaslomalle siirtyessään? Hevonen on viisas eläin, kyllä se ymmärtää milloin jotkin normaalit rutiinit muuttuvat tai häviävät. Ehkä se oli sitä.

Ensimmäinen päivä kotona starttasi mukavasti Tapereen messujen merkeissä. Ihana aurinkoinen, LUMETON päivä-kyllä kelpasi vähän roadtripata. Messut olivat todella kivat hyvin järjestetyt mielestäni, ja oli ihana huomata että iso pääareena oli jaettu moneen kiinnostavaan näytökseen/kisaan. Itse seurasin sunnuntain molemmat esteluokat, sekä kouluklinikan.
Messuilla oli paljon ihanaa tavaraa, mutta tälläkertaa bongasin vain just eikä melkein tarpeellisia juttuja.



 Musta ja naisellinen kingslandin ratsastus T-paita  tuntui minulle suorastaan räätäöidyltä päällä. Tosi kiva että osui kohdalle tällainen paita ensikesän kuumuuksille. Tarjouksen perässä paidan bongasinkin, se nimittäin lähti mukaan 40% alennuksella!
Toinen pikkuostos oli uusi borstiqin harja, joita myytiin edukkaaseen hintaan. Nyt on taas kunnon pälyharja menossa mukana.



Sitten vielä yksi uusi tuttavuus, joka ei liity tampereen messuihin, mutta mainitsempahan sen nyt samaan syssyyn. Postiin kilahti nimittäin muutama päivä sitten Wahlstenin yhteistyön kautta saatu W-healing loimi. Olen kuullut loimesta paljon hyvää, ja tuoteselosteet sekä materiaalit ovat lupaavia. Valitettavasti Don ei sitä pääse käyttämään selän tilanteen takia, mutta uusi tulokas Axu sen sijaan on jo aloittanut loimen käytön asteittain. Vielä en osaa sanoa tuotteesta sen enempää näin lyhyen käytön jälkeen, mutta uskon että aktiivisen pidemmän kuurin jälkeen olen viisaampi. Palaillaan tähän siis ehkä myöhemmin!
 
 
Mutta mitä me oikein nyt tarkalleen ottaen tehdään? Alunperin tarkoitus oli pitää Donia pari kuukautta kotona, jonka jälkeen mietimme etenemistä lääkärin ohjeiden mukaan. Nyt kuitenkin tulimme lääkärin ja fysioterapeutin kanssa siihen tulokseen, että meidän olisi parempi toimia jo aikaisemmin. Huomenna pakkaamme Donin ja varusteet traileriin, ja ajamme Mäntyharjulle, jossa Don viettää pari seuraavaa kuukautta.
Aloimme jo ennen matkaa miettimään vaihtoehtoja kuntoutuskeskuksista, ja päätös sinne viemisestä olisi tehty joka tapauksessa jossakin vaiheessa. Koska kuntoutusprojekti on pitkä ja vaativa, ei minulla ole kotona aikaa eikä rahkeita sitä toteuttaa. On parempi antaa sellaisten ihmisten hoitaa Donia, jotka sitä ammatikseen tekevät. Siellä sitä kuntoutetaan intensiivisesti monta kertaa päivässä eri harjoitteilla, kuten vesijuoksulla ja ensin vain runsaalla kävelytyksellä. Koska Donin vireystaso alkoi näyttää uhkaavan korkealta täällä pelkän kävelytysliikunnan takia, katsoimme D:tä hoitaneiden ammattilaisten kanssa yhdessä parhaaksi viedä hevonen kuntoutustallille mahdollisimman nopeasti nyt kun prosessi on vasta alussa. Siellä hevoset saavat työskennellä päivänaikana niin että ne saavat täytettyä menohalunsa, ja usein rauhoittuvat huomattavasti.
Huomisesta päivästä tulee pitkä, mutta uskon että omalta osaltaan myös helpottava, meille molemmille. Toivon että siellä asiat alkavat sujua hyvin, ja että Don sopeutuu nopeasti uuteen paikkaan. Tosin, ei sillä ole ennenkään vierastamista uusissa talleissa ollut. Haluan uskoa että kaikki kääntyy vielä hyväksi tämän hevosen kohdalla.
 
Ainiin.Lopuksi haluaisin vielä jakaa teidän kanssanne muutaman kuvan Donista varsana, jotka sain levin loman aikana D:n kasvatuskodista Tanskasta. Aika suloinen ilmestys, pikku D <3
 

Parane pian <3