sunnuntai 26. lokakuuta 2014

HIHS 2014

Heippa pitkästä aikaa! 
Kyllä siitä olikin jo hetki kun viimeksi sain itselleni aikaa bloggailuun- kiitokset lukijoille myötämielisyydestä ja pahoittelut hiljaisuudesta !
Viikot kuluvat äärettömän nopeasti, ja tuntuu kuin se aika jonka vietän päivästä hereillä olisi jaettu kahteen osaan koulun ja tallin kesken. Syyslomaviikko meni ohi silmän räpäyksessä, ja suunnitelmat jotka aijoin blogissa toteuttaa sen aikana jäivät taas taka-alalle ollessani puolet viikosta pois kotoa kokonaan... Harmittaa että blogi ehtii pitämään isompia taukoja huomaamattani- kiireen kierteessä sitä ei päässä muuta paljon liiku kuin treenit ja esseetehävien palautuspäivämäärät.

Kaikki postauksen kuvat (c) Lotta Luomajärvi

Olin koko alkuviikon miettinyt pitäisikö tänävuonna mennä katsastamaan uusi järjestyspaikkaa vaihtanut horseshow, ja mattimyöhäisinä varasimme perjantai-iltana viimeisiä lippuja lauantain päivänäytökseen... Kuljimme kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon, ja saimme kuin saimmekin varattua viereiset paikat hyvästä katomosta. Olin lukenut etukäteen netistä paljon arvosteluja uudesta HIHSistä niin hyvässä kuin pahassa. Itse olin sitä mieltä että oli erittäin järkevää vaihtaa pienempään halliin, jossa tunnelma oli selvästi hartwall-areenaa parempi tiivistyneisyyden takia. Yleensä hartwall-areenalle jäi -varsinkin koulunäytösten aikana- hirveästi tyhjää tilaa, ja loi näin melko valjua tunnelmaa. Myös viileydestä oli valitettu, ja näin kuulemma oli todella ollut varsinkin aloituspäivänä torstaina. Luulen että suuren ihmismäärän tuottama lämpö oli aluksi vain aliarvioitu. Positiivista oli kuitenkin se miten tilannetta oli heti korjattu- lauantaina expo-alueella puhalsivat jo extralämmittäjät, eikä toppatakille joka päällä lähdin liikkeelle ollut tarvetta kuin ulos lähdettäessä. Mielestäni sekä areena että expoalue olivat ainakin lauantaina saatu juuri oikeaan lämpötilaan.


 Päivän aikana kävimme expossa kolmesti, jonka aikana nuuskittiin pää alennusmyynneissä kiinni, sekä moikattiin tuhatta kaveria, toisinsanoen yritettiin tunnistaa tuttuja päitä ihmisvirran joukosta! Oli ihanaa nähdä kilpakavereita ja muita heppatuttuja vihdoinkin ajan kanssa ja samassa rakennuksessa!





 


Expoalue oli mielestäni kiva ja ihan tarpeeksi kattava, jos esimerkiksi edellisvuosiin vertaa. Ahdastahan nyt aina tulee, ja jossei ruuhkia vältetä isoissa halleissa messukeskuksissakaan niin miten sitten tällaisessa tapahtumassakaan loppupeleissä... Ensimmäisen kerran sinne yrittäessämme meidät käännytettiin takaisin puolimatkassa -alueelle ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä sisään. Tämän jälkeen kuitenkin kävimme tosissaan sen kolme kertaa siellä päivän aikana, eikä liikkuminen millään kerralla tuntunut enää mahdottomalta. Mitään suur-ruuhkia siellä ei siis esiintynyt. Esille-astettajien anti oli mielestäni täysin riittoisaa, eikä sinne olisi kyllä yhtään standia enää mahtunutkaan lisää. Messuhintoja olisin kaivannut ehkä inan lisää, tosin kyllä ainakin tuolloin lauantaina hintoja oli vedetty jo aika hyvin alas. Löysin exposta liian paljon ihania juttuja, joista loppenlopuksi mukaan tarttui vain yhdet takasen suojat. Silmääni osuivat kierrellessäni juuri sellaiset suojat jotka olin aikeissa tilata jokatapauksessa netistä lähipäivinä. Kyseessä olivat BR:n nelitarraiset takajalan allround-suojat, jotka olivat myynnissä nyt noin kaksikymppiä nettikauppaa halvemmalla. Hyvä ja tarpeellinen ostos! Mulle itselleni oli tärkeää hommata suojiksi juuri allround-malliset suojat jotka tasaavat painetta tasaisesti, sekä suojaavat jalkaa myös edestä.

          

 Himoitsin exposta suojien lisäksi myös raskaasti yhtä PS of Swedenin nahkariimua, ratsastuspaitoja ja fleece-loimea, jotka kaikki loppenlopuksi jäivät hyllylle... Riimu jäi vähän harmittamaan mutta ehkä muut olivat sellaisia juttuja mille ei loppujenlopuksi ole tällähetkellä tarvetta.  Aadan kassiin tarttui kultainen bling-otsapanta, sekä Vilmalle tuliaisiksi Kinglandin ratsastusliivi.



 


 Oman istumapaikkamme voi havainnollistaa ylemmästä kuvasta, istuimme Porsche auton yläpuolella oven oikealla puolella. Kuvasta näyttää että paikat ovat huonolla näköetäisyydellä areenasta, mutta on paikanpäällä aivan toiset. Ainakin meidän riviltämme paikat olivat erinomaiset, ja niiltä oli loistavaa seurata molempia lajeja.


Todella mukava horseshow päivä kaikenkaikkiaan. On se kyllä jokavuotinen pakkokeikka HIHSissä käydä, ei siitä mihinkään pääse. Tänäkin vuonna ratsastajien taso oli huippu, esteisiin oli saatu pala KV rankingin kärkeä ja se kyllä näkyi. Myös kouluratsastuksen taso paranee vuosi vuodelta, se on hienoa huomata. 

Tiivistetyn HIHS-vuodatuksen jälkeen kerron teille myös vähän Donin kuulumisia. 
Me ollaan Donin kanssa nyt treenattu erittäin ahkerasti samaan malliin, kolme kertaa viikossa valmennusta ja muut viikonpäivät omaa treeniä/jumppaa, plus vapaammat päivät. Ratsastukset tuntuvat kerta kerralta paremmilta, Don on saanut lyhyessä ajassa paljon voimaa ja massaa. Mukaan mahtuu myös silti huonompia päiviä, viime valmennuksessa tuntui siltä kuin hevonen olisi ollut mulla päivän... Ja tänään se oli taas niin hyvä, että olisin voinut ratsastaa vaikka koko yön. Se on ollut pääsääntöisesti nyt niin hyvä ratsastaa, että yksi huono päivä sinne tai tänne on kyllä ihan sallittu. Kyllä jokaisella hevosella on huonoja päiviä, ja sen asian kanssa vaan pitää oppia olemaan okei. Jos Don on heti alkukäynneistä asti sitä mieltä ettei tänään ole sen päivä, saa se yleensä sen kautta itseni yliratsastamaan ja hakemaan tunnetta ilman kuulostelua. Kokonaisvaltaisesti treenit ovat olleet todella hyviä, ja on ihana huomata miten Don kasvaa sekä henkisesti että fyysisesti hirmuista vauhtia. Liikkeet saavat jatkuvasti lisää kokoamisastetta, varsinkin ravin ero on jo nyt alkuun nähden kuin yö ja päivä.  Nyt treenit kohdistuvat seuraavaksi taas Helsinkiin, mutta siitä sitten taas myöhemmin. 





  
Tuo kuva oli vielä pakko lisätä loppuun, tuon vihreyden vastaanottaisin mielelläni takaisin, kiitos! 
Kuulumisiin, heissulivei!

P.S. Syysmasennus tuo märkien vaatteiden lisäksi myös mielikuvituksettomuutta- jos mielessäsi piilee hyvä postausehdotus, nyt on aika ilmaista itseäsi! 

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Debyyttikisa käyty!

Heippa taas!
Viimeksi lupasin teille seuraavaa postausta normaalien treenien merkeissä, mutta taisin vähän huijata. En paljon puhunut etukäteen, mutta eilen suuntana olikin laakson ratsastusstadion ja Donin ensimmäiset kisat Suomessa. Päivä oli loistava koko päivän kestäville kisoille sään puolesta, ainoa harmittava tekijä oli pe-la yönä riehunut sade-tuuli myrsky, joka oli antanut omaa osumaansa pohjille. Laakson kentällä ei kuitenkaan ollut kuin pari lätäkköä verryttelyssä, ja itse kilparadat olivat säilyneet hyvin kuivina. 



 Kuten ylemmistä kuvista saattaa huomata, en tälläkertaa ollut selässä itse. Don on viimeksi kilpaillut Tanskassa, ja kisataukoa on ollut sen verran, että päädyimme tekemään yhteisen päätöksen siitä että ainakin tämä ensimmäinen startti tapahtuu valmentajani ratsastamana. Oli todella hyödyllistä seurata ensimmäinen kisa sivusta groomina -nähdä miten se käyttäytyy hevoslauman keskellä verryttelyssä, radalla tai miten sen olemus muuttuu ylipäätään kisatilanteessa. Paras vaihtoehto olikin laittaa selkään ihminen joka tuntee nuoret kuin omat taskunsa. Ratana toimi heA.


Don oli ollut Rusalla viime torstaista asti, joten kisa-aamuna pakkasimme kisavehkeet mukaan ja lähdimme matkaan hevosen ollessa jo valmiiksi Helsingissä. Rusalta on hevosille tehty oma siirtymäreitti laakson kentälle, joten kisapaikalle kuljimme Donin kanssa jalan.
Aamulla talliin saapuessani vastassa oli rauhallinen poika. Don on yleensä kuntoonlaittopaikalla melko levoton, joten olin varautunut häsläykseen letityksen aikana. Vaan toisin kävi! Poika viis veisasi tukan nyppimisestä ja ompelusta, luulen että se yhdisti letityksen heti siihen että nyt tapahtuu jotakin. Koko valmistautumisen ajan se oli rento ja rauhallinen.  Jännitys alkoi vähän piinata metsäreitillä kilpailupaikalle siirryttäessä -kun se ei tarkalleen tiedä mitä odottaa, se saattaa säpsyillä ihan turhistakin asioista.



Verryttelyssä Don oli vielä vähän välitilassa itsensä kanssa, eikä se osannut päättää onko paikka täysin turvallinen rentoutumiselle. Verryttelyn aikana se kuitenkin rauhoittui ja kuunteli hyvin ratsastajaa. Rata oli todella siisti ja riikkeetön, aikalailla juuri sellainen kuin Donilta sinä päivänä saattoi olettamaankin. Havaittavissa oli pientä jännityneisyyttä joissakin kohdissa, mutta kokonaisvaltaisesti Don liikkui läpi radan hyvin ja ratsastajaa kuunnellen. Vähäisestä jännityksestä huolimatta tuomarit pitivät hevosta erittäin laadukkaana ja lupaavana. Oli mukava yllätys kuulla tämä tuomarilta myöhemmin myös kasvotusten.  Tuloksena radasta kuulutettiin 67,3%  , joka vajaa 40 ratsukon tulosten jälkeen oikeutti sijaan 1. Tyytyväisempi ensimmäisestä radasta ei olisi voinut olla.





Oman ratansa jälkeen, pari tuntia myöhemmin Don esiintyi myös Laakson kisojen väliaikaohjelmassa, jossa se demosi vaativa B -ohjelman yleisölle Markon selostamana. Demoratsastus oli loistava tilaisuus Donille tulla uudestaan aitojen sisälle saman päivän aikana. Vaikka rata oli vaihtunut ison katsomon viereen ja päädyssä oli ihminen puhumassa mikrofoniin, se suoritti radan rennosti moitteitta. Se oli selvästi alusta asti vapautuneempi toisella kerralla. Nyt kun se oli jo startannut kerran, oli tilanne ja areena jo tuttu. Valtavan hyödyllinen päivä Donin kannalta. Olin aika ylpeä pikkuherrasta...❤️


Kuvat, joissa Don suorittaa pintelöitynä areenalla, ovat otettu demo-esityksestä.



Koska kisat olivat seuramme DTT:n järjestämät, olimme Aadan kanssa mukana toiminnassa Donin suoriuksien jälkeen. Itse toimin reilut kolme tuntia lähettinä vieden papereita tuomareilta kansliaan, ja Ada työskenteli lähetti-sekä sihteerinhommissa.


Eilen oli mahtava päivä, erityiskiitos valmentajalle ja koko DTT:n porukalle!
Tästä voidaan jatkaa hyvin mielin treenailuita.


Kuulemiin!

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Paketti kotiin

Heissan!
Syksy tekee todella tuloaan ja töiden tahti on ollut sen mukainen. Meillä on ollut käynnissä isot pihatakoot, kun olemme tehneet uudistuksia sekä kodin että tallin pihamaalle. Katsomoa, istutuksia, maalausta... kukkia ja pensaita vilisee vieläkin silmissä! Nyt kuitenkin kaikki alkaa olemaan viimeisiä silauksia vaille valmista, ja  on kyllä pakko todeta että tämä oli kyllä parasta aikaa pienelle remonteille säiden kannalta. Tänä syksynä saatiin kyllä monta projektia tehtyä -Huh!
Tällähetkellä on koeviikko käynnissä, ja viisi koetta odottaa nurkan takana. Kiirettä pitää siis silläkin saralla.

Pensasistutuksia


Don on ollut nyt sekä kotona että Helsingissä treenaamassa, ja lähteekin sinne taas tälläviikolla. Se on ollut kotona nyt erittäin hyvä lukuunottamatta muutamaa vahvempaa päivää. D on saanut lyhyessä ajassa paljon massaa ympärilleen ja rakentuu hyvää vauhtia. Alustavaa pitkän tähtäimen treenisuunnitelmaa on luotu valmentajien kanssa, ja sitä kohti tässä olisikin sitten tarkoitus edetä pikkuhiljaa.
Donia koskienkin saapui kotiin viimeviikolla  paketti, josta 'when winter comes' -postauksessa teille jotakin väläytin. Jos muistatte, niin puhuin siinä Eskadronin platinum edition- mallistosta johon hullaannuin nettikaupassa. Päädyinkin sitten tilaamaan sieltä lopulta yhden kisaloimen, sekä bootsit.



Ylimääräisenä kuvassa näkyvät  uudet ompelulangat. Normaaleita puuvillalankoja lettien ompeluun saa melkein jokaisesta hyvin varustetusta hevostarvikeliikkeestä, mutta nämä langat poikkeavat niistä jonkun verran-materiaalina kun toimiikin nahkalanka. Nahkalankaa käytetään mm. satuloiden osien yhteenompeluun, ja harvat liikkeet myyvät sitä ilman erikseen tilausta. Nahkalanka on ehdottomasti paras lanka ompeluun omien kokemuksieni perusteella, sen pinta ei liu'u lainkaan hevosen harjaa vasten ja takaa näin uskomattoman hyvän pidon ja napakkuuden.
Itse tilasimme kyseiset langat Lappeenrannasta. Hinta hätkähdytti aluksi ostaessa, mutta kun paketti saapui, rullien koot toden totta ovat valtavat. Tämä lanka oli siis vähän arvokkaampaa, mutta tulee kestämään iäisyyden. En malta odottaa että saan testata...

Mukana saapui myös shockemölen kuvasto, joka kattasi peräti yli kymmenen merkin syysmallistot. Mahtava katalogi! 


Paketin odotetuin kapistus olikin sitten se uusi kisaloimi. Nettisivustolla oli loimia jotka olivat kokonaan samettipintaisia, mutta pidättäydyin lopulta vähän klassisempaan malliin missä samettia on merkin lisäksi vain etuosan reunuksilla. Mitäs pidätte?



Loimi istui Donille tosi kivasti, ja musta värinä pukee rautiasta (Yksi niistä ainoista väreistä mikä on punaisille edukseen...).  Fleece materiaalina on kevyt, ja sopii näin hyvin vielä näille ilmoille käytettäväksi ennen ja jälkeen suorituksen. Kiva ja käytännöllinen yksityiskohta loimessa ovat piilotetut mahavyöt, jotka ovat molemmin puolin irrotettavissa. Eli vaikka siltä ei näytäkkään, näissä kaikissa Donin kokokuvissa ristivyöt ovat kiinnitettyinä.


Nettikaupasta mukaan lähtivät vielä yhdet normaalit ratsastusbootsit. Karva on aitoa lampaankarvaa, joka kestää huomattavasti paremmin ahkeraa käyttöä kuin karvajäljennökset. Donin vuohiskuopan herkkä iho kestää vain harvoja bootseja joissa ei ole karvaa, normaalit neopren-valmisteiset bootsit hankaavat sen ihoa helposti rikki. Siksi käytän Donilla mielummin aina vain karvallisia töppösiä, se kun niitä kuitenkin joka päivä tarvitsee.


Nyt ajankohtaiseksi jää enää hevonen updating -ennen treeneihin lähtöä Doni pääsee ensimmäistä kertaa meillä klippaukseen. Sillä on ollut tähän asti aina hyvä ja kiiltävä karva meillä, eikä sille viimetalvellakaan kasvanut talvikarva ollenkaan. Nyt kun viimeinen shampoopesu ennen talvea on tehty, on hyvä toteuttaa sekin toimenpide. Loimivarastot on jo nyt käännelty mullin mallin, ja loimea on esillä jos jonkinlaista. Säät muuttuvat nyt niin nopeasti ja epätasapainoisesti, että tuntuu kuin jokaiselle päivälle pitäisi miettiä loimitukset uusiksi! Tulisi nyt edes sitten oikeasti kylmä niin saataisiin tämä väli-ilmasto loppumaan...

Eikai mulla sitten muuta, palaillaan seuraavan kerran treenailujen merkeissä! Heippa!


P.S. Mitä pidätte uudesta ulkoasusta?

maanantai 8. syyskuuta 2014

Peltodebyyttiä, kouluklinikkaa ja istuntaa

Heipparallaa!
Nyt onkin paljon kirjoitettavaa, mutta aloitetaan vaikka ensimmäisestä peltoratsastuksesta Donin kanssa.
Meidän tallin viereen ajeltiin muutama päivä sitten jälleen sänkipellot, niinkuin joka vuosi. Noin kaksi kilometriä suuntaansa pitkä pelto on monelle hevoselle ja ratsastajalle ihana virkistysjakso tallillamme (ja varmasti monilla muilla talleilla tähän aikaan), ja melkein jokainen haluaa sitä hyödyntää- oli sitten kysymys kävelylenkistä tai laukkabaanattelusta. Laukkabaanoille Donilla ei vielä ole asiaa, mutta ensimmäinen pikkuratsastus tyttöjen kanssa siellä on nyt käyty!



Ja kyllä poika tykkäsikin!
Pelto on ollut aijemmin Donille vähän jännä paikka, ja sanoinkin muulle porukalle tulevani peltoilemaan vähän myöhemmin, sitten kun olen ottanut ensin vähän alkuverryttelyjä kentän puolella. Poikaa on hyvä vähän rauhoitella ennen uutta paikkaa, avarat paikat kun yleensä tuppaavat saamaan hevosen kuin hevosen innostumaan välillä vähän liiaksikin.
Pellolle saapuminen tapahtui ori-macho-tilassa, mutta heti kun saavutimme muut kaverit ja aloin ratsastaa, koko hevosen valtasi jonkinlainen rauhoittumistila, ihankuin hevosen "flow-tila", jossa se keskittyy 100% ratsastajaan. Luulen että Doni toimi kuin kisatilanteessa- kun paikka vaihtuu nopeasti ja adrenaliini nousee pienestä jännityksestä, se kääntää sen turvautumalla täysin ratsastajaan. Jotenkin se jätti kaiken ulkopuolisen täysin huomioitta ja keskittyi vain siihen mitä nyt tehdään. Ja se oli mun mielestäni tosi hieno reaktio siltä, pääsi oikeen yllättämään!




Saimme peltopäivän ratsasteluja kuvaamaan upeasta kuvausjäljestään tutun Riikan, joka kävi meillä pari vuotta sitten samalla asialla. Nyt otimme jälleen yhteyttä toisimme ja iloiseksi yllätykseksi saamme nauttia hänen kuvistaan luultavasti tulevaisuudessakin täällä blogin puolella! Kaikki postauken kuvat ovat siis (c)Riikka Jäntti

Heh, aika hauska kuva, itse korjaan asentoa ja Don näyttää ihan ponilta ;D

Sitten kun me molemmat rentouduttiin vähän, oli pellolla ratsastelu oikeastaan aika rentouttavaa. Ihan sataprosenttisesti en vielä voi luottaa siihen että se ei kyttäilisi mitään, joten kyllä vähän valppaana pitää aina olla tuon heinäsirkan kanssa... ;) Mutta vaikka kaverit tekivät kaikki ihan omia juttujaan, ei Donin keskittyminen herpaantunut sen takia. Oli kiva ottaa tällainenkin päivä treenien keskelle, mukavaa vaihtelua itse kullekin!






 Viime sunnuntaina olikin sitten odotettu Emile Faurien klinikka, jossa väkeä olikin sitten maneesin täydeltä. Yhtäkään huonoa sanottavaa en klinikasta keksi, se oli aivan loistava. Itse sain kopin varsinkin kolmen 7-vuotiaan hevosen esiintymisestä, jotka olivat kaikki eri tasolla. Samassa sain erinomaisia vinkkejä omaan harjoitteluun Donille, joka edustaa samaa ikäluokkaa. Emile esitti muutenkin todella paljon treenivinkkejä nuoria hevosia varten. Klinikka oli helposti "ymmärrettävissä", ainakin itse -vaikka klinikka siis käytiin kokonaan englanniksi- ymmärsin kaiken todella hyvin, ja pääsin helposti mukaan termistöön ja tunnelmaan. Myös Emilen ratsatus tuki täydellisesti hänen opetustyyliään. Ei kai tässä voi olla muutakun iloinen siitä että hän ei ole vain vieraileva tähti, vaan mukana Suomen maajoukkuetiimissä, tukemassa suomalaista kouluratsastusta.
Toinen asia joka klinikasta teki ainutlaatuisen, oli kisakavereiden tapaaminen pitkästä aikaa! Koska itse en ole kilpaillut pitkään aikaan, oli aikakin nähdä (melkein) kaikki parhaat kisakamut ja vaihtaa kuulumiset. Kertakaikkiaan ihana päivä...

Kiitos tytöt kivasta päivästä❤️  (c) Ritva Waris-Wörlin




Lehtisten hevoskomppanja kokonaisuudessaan

 

 



"Oops...I think that must be a mouse!"





Tänään päivällä olikin sitten vielä Airan istuntavalmennus pitkästä aikaa. Otin tälläkertaa yksityistunnin puolituntisena Aadan estyessä tulemasta, ja se toimi ihan hyvin! Ennen tuntia Airan kanssa juteltiin puhelimessa valmiiksi päivän aihe, kerroin omia fiiliksiäni ja ongelmakohtiani. Kun tunti aloitettiin, oli sitten visiot valmiina. Teimme tunnin väistöliikkeiden parissa. Aluksi sain heti muistutuksen yläselkäni eteenpäin viemisestä, ja hetikun sain sen kierron mukaan muiden apujen kanssa, paranivat västöt kerta kerralta. Ylävartalon eteenpäin vieminen, yläkropan kierto, lonkan avaaminen ja muut avut yhtäaikaisesti ottavat hiukan miettimisaikaa, mutta heti kun ne loksahtavat, muuttuu kaikki tosi loogiseksi. Oli mukavaa lopettaa siihen kun kaikki tuntui hyvältä ja helpolta. Kun itse istuin oikein, muuttui Donkin paljon elastisemmaksi ja joutuisemmaksi. Ja näin oli myös Airan mielestä ulospäin.  Tiivistettynä todella kiva ja hyödykäs tunti jälleen kerran!






 
Sellaiset kuulumiset tälläkertaa. Mitä piditte kuvista? Mikä on oma suosikkisi?
Ajattelin myös, että jos innokkaita on, olisi mahtavaa saada uusi banneri syysteemalla. Jos siis sinulla on inspiraatiota ja aikaa, olen avosylin vastaanottamassa tuotostasi! Kaikki tämän postauksen otokset ovat käytettävissäsi. Jos innokkaita on paljon, aion pyhittää niille oman taas postauksensa, mutta sen näkee sitten myöhemmin !
 

Adios!